Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus ylellisen tuotekuvan säilyttämisestä verkkokaupassa

4.8.2017

Euroopan unionin tuomioistuimen (EUT) julkisasiamies Wahl antoi 26.7.2017 ratkaisuehdotuksensa asiassa C-230/16 Coty. Tapauksessa on kyse siitä, onko valikoivaa jakelujärjestelmää käyttävien luksustuotevalmistajien hyväksyttävää kieltää valtuutettuja jälleenmyyjiä tarjoamasta tuotteita kolmansien tahojen verkkokaupoissa. Ratkaisuehdotuksen mukaan tällainen ylellisen tuotekuvan suojelemiseen tähtäävä kielto ei ole ristiriidassa kilpailulainsäädännön kanssa.

Pääasiassa Coty Germany GmbH (Coty), ylellisyyskosmetiikan valmistaja, oli kieltänyt sen valtuutettua jälleenmyyjää, Parfümerie Akzentea, jakelemasta Cotyn merkkituotteita Amazon.de-järjestelmässä. Cotyn mukaan sen tuotteiden ylellisen tuotekuvan säilyttäminen vaati, ettei tuotteita olisi kaupan kolmansien tahojen järjestelmiksi tunnistettavissa ympäristöissä. Coty nosti kiellon vahvistamiseksi kanteen, kun jälleenmyyjä kieltäytyi lopettamasta myyntiä Amazon-sivustolla. Ensimmäisen asteen tuomioistuin hylkäsi kanteen ja piti ehtoa kilpailulainsäädännön vastaisena. Valitustuomioin esitti EUT:lle ennakkoratkaisukysymyksen siitä, ovatko tällaiset ylellisen tuotekuvan säilyttämiseen tähtäävät ehdot sallittuja SEUT 101 artiklan valossa vai ovatko ne asetuksen 330/2010 mukaisia kiellettyjä myynninrajoittamistoimia.

Julkisasiamiehen mukaan valikoivat jakelujärjestelmät ovat hyväksyttävä laatukilpailun keino, mikäli jälleenmyyjät valitaan objektiivisin perustein. Ylellisen tuotekuvan aikaansaamiseksi tehtyjä investointeja voidaan suojata ja tuotekuvalla vapaamatkustamista estää rajoittamalla tuotteen tarjoamista kolmansien verkkokauppapaikoilla. Tällaiset kolmansien järjestelmät eivät välttämättä tarjoa valmistajan edellyttämää esillepanotapaa tai palvelutasoa. Valmistaja voi kontrolloida tuotteensa jakelutapaa vain sellaisten jälleenmyyjien kautta, jotka ovat sopimussuhteessa valmistajaan. Tässä suhteessa tilanne on analoginen fyysisessä liikkeessä tapahtuvan myynnin kanssa.

Julkisasiamies korosti, että kyse on erilaisesta tilanteesta kuin tapauksessa Pierre Fabre (C 439/09), jossa internetmyynnin täyskielto katsottiin kielletyksi sopimusehdoksi. Käsillä olevassa tapauksessa suurin osa myynnistä tapahtuu jälleenmyyjien omien verkkosivujen kautta, joten kolmansien tahojen järjestelmien käytön kieltoa ei voitaisi pitää kohtuuttomana sillä tavoiteltuun päämäärään nähden. Kansallisen tuomioistuimen tulisi ratkaista kussakin tapauksessa, onko kiellolle olemassa tuotteen luonteeseen liittyvät perusteet, joita sovelletaan tasapuolisesti, syrjimättömästi ja suhteellisuusperiaatteen mukaisesti. Julkisasiamiehen mukaan kyseessä ei olisi asetuksen 330/2010 mukainen kielletty myynninrajoitus.

Ratkaisuehdotus on luettavissa Curia-tietokannassa.

(JR)