Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus sähköisten kirjojen lainaamisesta

21.6.2016
Julkisasiamies Szpunar antoi 16.6.2016 ratkaisuehdotuksen sähköisten kirjojen lainaamista koskevassa asiassa (C-174/15). Ratkaisuehdotuksen mukaan sähköisten kirjojen lainaaminen kuuluu lainausoikeuden alaan, ja jäsenvaltioiden, jotka ovat ottaneet käyttöön poikkeuksen sähköisten kirjojen lainauksessa, on varmistettava, etteivät digitaalista lainausta koskevat edellytykset ole ristiriidassa teosten tavanomaisen käytön kanssa eivätkä perusteettomasti vahingoita tekijöiden oikeutettuja oikeuksia.

Alankomaalaisen Haagin alioikeuden (Rechtbank Den Haagin) ennakkoratkaisupyyntö tietoyhteiskuntadirektiivin (2001/29/EY) sekä vuokraus- ja lainausdirektiivin (2006/115/EY) artikloiden tulkinnasta.

Tapauksen tausta ja ennakkoratkaisukysymykset

Alankomaissa opetus-, kulttuuri- ja tiedeministeriön tilaaman raportin perusteella oli tehty päätelmä, jonka mukaan sähköisten kirjojen lainaus ei kuulu yksinomaiseen lainausoikeuteen. Näin ollen sähköisten kirjojen lainaus yleisistä kirjastoista ei voi saada vuokraus- ja lainausdirektiivissä tarkoitettua poikkeusta. Kaikki alankomaalaiset yleiset kirjastot yhdistävä yhdistys ja pääasian kantaja Veniging Openbare Bibliotheken (jäljempänä VOB) ei yhtynyt kantaan, sillä yhdistyksen mielestä säännöksiä on sovellettava myös digitaaliseen lainaukseen. VOB haastoi pääasiassa Stichting Leenrecht -säätiön, joka kerää yleisölle lainaamisoikeudesta korvauksen tekijöille.

Haagin alioikeus esitti EUT:lle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

  1. Onko vuokraus- ja lainausdirektiivin artikloja tulkittava siten, että niissä mainitulla ”lainauksella” tarkoitetaan myös tekijänoikeudella suojattujen romaanien, novellikokoelmien, elämäkertojen, matkakertomusten, lastenkirjojen ja nuortenkirjojen sähköisessä muodossa olevien kappaleiden yleisön saataville saattamista rajoitetuksi ajaksi?
  2. Jos ensimmäiseen kysymykseen on vastattava myöntävästi, onko unionin jokin säädös esteenä sille, että jäsenvaltiot asettavat lainausoikeuden rajoituksen soveltamisen edellytykseksi sen, että oikeudenhaltija tai joku muu tämän suostumuksella on jo aiemmin saattanut lainattavat kappaleet yleisön saataville?
  3. Jos toiseen kysymykseen on vastattava kieltävästi, asetetaanko laitoksen saataville saattaman kappaleen alkuperälle muita vaatimuksia?
  4. Jos toiseen kysymykseen on vastattava myöntävästi, onko tietoyhteiskuntadirektiivin 4 artiklan 2 kohtaa tulkittava siten, että siinä tarkoitetulla aineiston ”ensimmäisellä myynnillä tai muulla omistusoikeuden siirrolla” tarkoitetaan digitaalisten kappaleiden saataville saattamista etälatauksen kautta rajoittamattomaksi ajaksi käyttöä varten?

Asian käsittely

Julkiasiamies Szpunar huomautti ratkaisussaan, että kirjallisen ryhmän erottaminen omaksi ryhmäkseen ei ole perusteltua, vaan ratkaisua olisi sovellettava erotuksetta kaikkiin kirjallisiin lajityyppeihin kuuluviin sähköisen kirjan muodossa oleviin teoksiin. Vuokraus- ja lainausdirektiivi ei ole uusi lainsäädäntötoimi, joten Szpunar pitää selvänä, ettei lainsäätäjä ole tuolloin ajatellut sisällyttää sähköisen kirjojen lainausta lainauskäsitteeseen. Julkisasiamies Szpunarin mukaan on välttämätöntä antaa säädöksille tulkinta, joissa otetaan huomioon teknologian, markkinoiden ja käytäntöjen kehittyminen. Tekijänoikeusalalla tekninen kehitys näkyy voimakkaasti, ja lainsäädäntöprosessi ei aina pysy kehityksessä mukana. Sähköisten kirjojen lainaus on paperisten kirjojen lainauksen nykyaikainen vastine eivätkä ne myöskään lainaustavaltaan eroa toisistaan merkittävästi.

Digitaalisen lainauksen kuuluminen lainauksen käsitteeseen ei ensinnäkään vahingoittaisi tekijöiden intressejä vaan päinvastoin mahdollistaisi niiden entistä tehokkaamman suojaamisen. Mikäli kirjastot eivät voi hyödyntää yksinomaista lainausoikeutta koskevaan poikkeukseen perustuvia erioikeuksia, ne saattavat menettää valmiutensa hoitaa digitaalisessa ympäristössä sitä tehtäväänsä, joka niillä on aina ollut.

Jos lainausoikeus perustuu poikkeukseen, sen soveltaminen teoksiin, joita ei ole tarkoitettu julkaistaviksi, saattaisi vahingoittaa tekijöiden oikeuksia.  Jäsenvaltiot voivat poikkeuksen yhteydessä vaatia, että oikeudenhaltija tai joku muu tämän suostumuksella on jo aiemmin saattanut lainattavat sähköiset kirjat yleisön saataville.

Ratkaisuehdotus

  1. Lainausoikeuden alaan kuulu se, että kirjastot saattavat sähköisiä kirjoja yleisön saataville rajoitetuksi ajaksi. Jäsenvaltioiden, jotka haluavat ottaa käyttöön poikkeuksen, on varmistettava, etteivät digitaalista lainausta koskevat edellytykset ole ristiriidassa teosten tavanomaisen käytön kanssa eivätkä perusteettomasti vahingoita tekijöiden oikeutettuja etuja.
  2. Vuokraus-ja lainausdirektiivi ei ole esteenä sille, että jäsenvaltio, joka on ottanut poikkeuksen käyttöön, vaatii, että oikeudenhaltija tai joku muu tämän suostumuksella on jo aiemmin saattanut mainitun poikkeuksen nojalla lainattavat sähköiset kirjat yleisön saataville, kunhan tätä rajoitetta ei muotoilla poikkeuksen ulottuvuutta rajoittavasti. Säännöksellä tarkoitetaan yksinomaan laillisista lähteistä peräisin olevia sähköisiä asiakirjoja.

Ratkaisuehdotus luettavissa EUT:n Curia-sivustolla tapauksen numerolla C-174/15.

(NL)