Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus: merkki NEUSCHWANSTEIN ei kuvaa maantieteellistä alkuperää
Sanamerkki NEUSCHWANSTEIN oli rekisteröity Baijerin vapaavaltiolle. Bundesverband Souvenir – Geschenke – Ehrenpreise eV (jäljempänä BSGE) vaati valituksessaan unionin tuomioistuinta kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen tuomion T-167/15 NEUSCHWANSTEIN (jäljempänä valituksenalainen tuomio), jolla viimeksi mainittu tuomioistuin hylkäsi BSGE:n kanteen, jossa vaadittiin EUIPO:n viidennen valituslautakunnan BSGE:n ja Baijerin vapaavaltion välisessä mitättömyysmenettelyssä tekemän päätöksen (asia R 28/2014-5) kumoamista. Julkisasiamies otti kantaa BSGE:n kanneperusteisiin, jotka koskivat asetuksen N:o 207/2009 (tavaramerkkiasetus) 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohtia.
Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi kanteen kokonaisuudessaan ja perusteli ratkaisuaan seuraavasti. Ensiksi, koska Neuschwansteinin linna on ennen kaikkea museokohde, se ei ole paikka, jossa valmistetaan tavaroita tai tarjotaan palveluja, minkä vuoksi riidanalainen tavaramerkki ei voinut osoittaa kattamiensa tavaroiden ja palvelujen maantieteellistä alkuperää. Toiseksi, kyseiset tavarat ja palvelut olivat päivittäistavaroita ja ‑palveluja, jotka erottuvat muistoesineistä ja matkailutoimintaan liittyvistä palveluista jo nimensä perusteella, ja että riidanalaisen merkin muodostava sanaosa oli fantasianimi, jolla ei ollut kuvailevaa yhteyttä kaupan pidettyihin tai tarjottuihin tavaroihin ja palveluihin.
Maantieteellisen alkuperän osoittaminen
Kanteessaan unionin tuomioistuimelle BSGE moitti unionin yleistä tuomioistuinta ensinnäkin siitä, ettei se ollut ottanut huomioon tavaramerkkiasetuksen 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan taustalla olevaa yleistä etua ja erityisesti tuomioon Windsurfing Chiemsee (C-108/97 ja C-109/97, EU:C:1999:230) perustuvaa oikeuskäytäntöä.
Tämän yleiseen etuun liittyvän näkökohdan perusteella oikeuskäytännössä on päätelty, että on arvioitava, onko maantieteellinen nimi sellaisen paikan nimi, joka tosiasiallisesti tai mahdollisesti yhdistetään asianomaisessa kohderyhmässä kyseisen tyyppisiin tavaroihin tai palveluihin, ja jos näin on, kyseistä nimeä ei saada rekisteröidä EU-tavaramerkiksi.
Julkisasiamiehen mielestä kysymys siitä, oliko Neuschwansteinin linna maantieteellinen paikka, kuten BSGE väittää, tai oliko se niin kuuluisa, että kohdeyleisön näkökulmasta nimi ”Neuschwanstein” oli tärkeämpi kuin linnan sijaintipaikan nimi (nimittäin Schwangaun kunta), ei ollut ratkaiseva. Merkityksellistä oli sitä vastoin se, että EU-tavaramerkin muodostavia merkkejä tai ilmaisuja voidaan käyttää kyseisen tavaramerkin kattamien tavaroiden tai palvelujen maantieteellisen alkuperän ilmaisemiseen.
Julkisasiamiehen mukaan nyt käsiteltävässä valituksessa ei ollut kyse muistoesineiden vaan päivittäistavaroiden maantieteellisestä alkuperästä. Lisäksi julkisasiamies lausui, että riidanalaisella tavaramerkillä varustetun esineen myyntipaikka ei välttämättä ollut kyseisen esineen Neuschwansteinin linnaan yhdistävä tekijä. Lopuksi julkisasiamies totesi, ettei myyntipaikka sinänsä voi osoittaa maantieteellistä alkuperää.
Erottamiskyky
BSGE väitti toiseksi kanteessaan, että unionin yleinen tuomioistuin oli tulkinnut väärin, kun se katsoi, että riidanalainen tavaramerkki oli erottamiskykyinen, koska pelkkä merkin NEUSCHWANSTEIN kiinnittäminen muistoesineisiin ei voinut BSGE:n mukaan riittää erottamaan riidanalaisen tavaramerkin kattamia tavaroita ja palveluja Neuschwansteinin linnan ympäristössä myytävistä tavaroista ja suoritettavista palveluista.
Lisäksi BSGE väitti, että unionin yleinen tuomioistuin oli tehnyt kehäpäätelmän todetessaan, ettei merkki NEUSCHWANSTEIN osoittanut ainoastaan linnaa museokohteena vaan myös riidanalaista tavaramerkkiä itsessään. Sama koski kohtaa, jossa unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että riidanalaisella tavaramerkillä voitiin pitää kaupan tavaroita ja toimittaa palveluja, joiden laatua Baijerin vapaavaltio voi valvoa, vaikka tämä ei ollut osoitus merkin NEUSCHWANSTEIN erottamiskyvystä vaan oli seurausta sen rekisteröimisestä EU-tavaramerkiksi. Näin tehdessään unionin yleinen tuomioistuin oli sen mukaan ennakoinut päätöstä siitä, voiko kyseinen merkki olla EU-tavaramerkki.
EUIPO ja Baijerin vapaavaltio katsoivat, ettei toisen valitusperusteen ensimmäistä osaa voitu ottaa tutkittavaksi, koska siinä ei nostettu esiin oikeuskysymystä ja koska sillä pyrittiin saamaan unionin tuomioistuimelta uusi arviointi merkin NEUSCHWANSTEIN erottamiskyvystä.
Julkisasiamies päätyi asiassa samaan lopputulokseen ja totesi, ettei tällainen päättely voinut olla muutoksenhaun kohteena, jollei tosiseikastoa ja todisteita ollut esitetty tuomiossa vääristyneellä tavalla, mihin ei ollut vedottu nyt käsiteltävässä asiassa. Lisäksi julkisasiamies totesi toisen valitusperusteen toiseen osaan, ettei unionin yleisen tuomioistuimen päätelmä ollut kehäpäätelmä.
Jos merkki NEUSCHWANSTEIN ei nyt käsiteltävässä asiassa kuvaillut kattamiensa tavaroiden ja palvelujen maantieteellistä alkuperää, lähtökohtaisesti mikään ei estä Baijerin vapaavaltiota rekisteröimästä omistamansa museokohteen nimeä EU-tavaramerkiksi. Tällöin siinä, että paikka ja tavaramerkki olivat identtiset, ei ollut mitään epätavanomaista. Unionin yleinen tuomioistuin oli julkisasiamiehen mukaan menetellyt oikein tutkiessaan, kuvaileeko merkki NEUSCHWANSTEIN päivittäistavaroita ja ‑palveluja eikä muistoesineitä. Julkisasiamies totesi lisäksi, että unionin yleinen tuomioistuin oli aivan oikein katsonut, että koska merkki NEUSCHWANSTEIN on fantasianimi, joka merkitsee ”uutta joutsenkiveä”, se ei voinut kuvailla riidanalaisen tavaramerkin kattamia tavaroita ja palveluja, koska se ei kuvaillut niiden ominaispiirteitä.
Näin ollen ei julkisasiamiehen mukaan ollut mitään vaikeuksia ymmärtää unionin yleisen tuomioistuimen päättelyä, jonka mukaan pelkkä merkin NEUSCHWANSTEIN, joka ei ollut kuvaileva, kiinnittäminen tekee mahdolliseksi sen, että kohdeyleisö voi erottaa kyseiset tavarat ja palvelut muiden yritysten tavaroista ja palveluista.
Julkisasiamies katsoi ratkaisuehdotuksessaan, että unionin tuomioistuimen tulisi hylätä ensimmäisen valitusperusteen toisen osan ja toisen valitusperusteen ensimmäisen osan, tämän rajoittamatta muiden valitusperusteiden tutkimista.
(EH)
Ratkaisu luettavissa: