Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus loukkauskanteen ja mitättömyyskanteen välisestä suhteesta tavaramerkkiasiassa
Pääasiassa on kyse kahdesta samaa tavaramerkkiä samoissa tavaroissa käyttäneestä toimijasta (Raimund ja Aigner), joista Raimund oli rekisteröinyt tavaramerkin. Raimund nosti Aigneria vastaan loukkauskanteen, jota koskevassa asiassa Aigner esitti mitättömyysväitteen sillä perusteella, että Raimund oli rekisteröinyt merkin vilpillisessä mielessä. Aigner oli käyttänyt merkkiä jo ennen kuin Raimund oli sen rekisteröinyt. Aigner nosti vastakanteen, jossa vaati merkin rekisteröinnin julistamista mitättömäksi.
Loukkauskanne on jo ratkaistu ensimmäisessä asteessa sekä muutoksenhaussa, mutta mitättömyyskanne on yhä käsittelyssä ensimmäisessä asteessa. Menettelystä on tehty valitus, jossa on tutkittavana kysymys siitä, onko loukkauskanne voitu ratkaista pätevästi ennen vastakanteen tutkimista ottaen huomioon EU-oikeudelliset tavoitteet välttää ristiriitaisia tuomioita. Tätä koskevat myös EUT:lle esitetyt ennakkoratkaisukysymykset asioiden välisestä suhteesta.
Tavaramerkkiasetuksen (207/2009) 52, 53, 99 ja 100 artikloista selviää, että EU-tavaramerkin mitättömyyttä voidaan vaatia tuomioistuimessa vain vastakanne nostamalla. Tällä pyritään turvaamaan EU-tavaramerkin yhtenäisyys ja välttämään keskenään ristiriitaisia tuomioita. Ennakkoratkaisupyyntö liittyy siihen, tuleeko vastakanne myös tutkia ja ratkaista lainvoimaisesti ennen kuin loukkausasia voidaan ratkaista. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin hahmotti asiassa kolme vaihtoehtoa: pelkkä vastakanteen nostaminen riittäisi, jotta mitättömyysväite voidaan käsitellä loukkausasiassa, tai vastakanne olisi ratkaistava ennen loukkausasian käsittelyä, tai vastakanteen ratkaisun tulisi olla lainvoimainen. Kirjaimellisen tulkinnan mukaan pelkkä kanteen nostaminen riittäisi, sillä artikloissa ei vaadita tuomiota tai lainvoimaa. Tulkinta saattaisi kuitenkin johtaa ristiriitaisiin tuomioihin.
Julkisasiamies totesi alustavasti, että ratkaisu koskee vain tilannetta, jossa loukkauskannetta ei voida hylätä esimerkiksi sekaannusvaaran puutteen perusteella. Julkisasiamies painotti asetuksen säännösten tarkoitusta ja totesi, ettei prosessin loogisuuden kannalta ei ole järkeä ratkaista loukkausasiaa, jos pätevyyskysymykseen ei ole vielä saatu lopullista selvyyttä. Ratkaisuehdotuksen mukaan loukkausasiassa esitettyä mitättömyysväitettä ei voitaisi hyväksyä ennen kuin mitättömäksi julistamista koskeva vastakanne on tutkittu. Loukkauskanne voitaisiin hylätä vilpillisyyden perusteella, jos vastakanne hyväksytään vähintään samaan aikaan samalla perusteella. Tavaramerkkiasetuksessa ei edellytetä vastakanteen lainvoimaisuutta, mutta jäsenvaltiot voivat lainsäädännössään edellyttää sitä.
Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus asiassa C-425/16 luettavissa täällä.
(JR)