Julkisasiamiehen ratkaisu tekijänoikeusjärjestöjen määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä
Latvian korkein oikeus (Supreme Court of Latvia) käsitteli tapausta, jossa Latvian tekijänoikeuskorvauksia keräävää järjestöä Autortiesību un komunicēšanās konsultāciju aģentūra – Latvijas Autoru apvienība (myöhemmin AKKA/LAA) syytettiin liian korkeiden tekijänoikeuskorvauksien keräämisestä ja määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä. Korkein oikeus tiedusteli EUT:lta, koskeeko Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 102 artikla tekijänoikeuskorvauksia kerääviä järjestöjä, kun ne keräävät korvauksia myös ulkomaisten tekijöiden teoksista. Lisäksi tuomioistuin kysyi, millaisia menetelmiä tulisi käyttää määräävän markkina-aseman väärinkäytön selvittämiseksi ja arvioimiseksi sekä kenellä on todistustaakka. Lopuksi korkein oikeus kysyi, että mikäli järjestön todetaan syyllistyneen määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön, tulisiko sakon suuruuden määrittelyssä huomioida tekijöille maksetut korvaukset.
SEUT 102 artikla määrittelee määräävän markkina-aseman väärinkäytön. Artiklan a) alakohdassa todetaan, että väärinkäyttöä on ”kohtuuttomien osto- tai myyntihintojen taikka muiden kohtuuttomien kauppaehtojen suora tai välillinen määrääminen”. Jotta artiklaa voidaan soveltaa, toiminnan tulee koskettaa unionin sisämarkkinoilla tapahtuvaa kaupankäyntiä. Sisämarkkinoille soveltumatonta ja kiellettyä on yhden tai useamman yrityksen määräävän aseman väärinkäyttö sisämarkkinoilla tai niiden merkittävällä osalla, jos se on omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.
Julkisasiamies totesi aluksi, että koska tapauksessa korvauksia kerätään myös ulkomaisille tekijöille, toiminta koskettaa sisämarkkinoita ja näin ollen tekijänoikeusjärjestön toimintaan voidaan soveltaa SEUT 102 artiklaa. Sillä ei ollut merkitystä, että järjestö harjoitti toimintaansa vain yhdessä jäsenvaltiossa. Määräävän aseman väärinkäytön selvittämiseksi tulisi julkisasiamiehen mukaan käyttää mahdollisimman monia erilaisia metodeja, jotka soveltuvat tapauksiin. Esimerkiksi tässä tapauksessa vertailu naapurivaltioiden tilanteeseen oli sopiva keino, mutta koska vertailussa oli huomioitu vain kaksi lähinaapuria, julkisasiamies katsoi, ettei vertailu ollut tarpeeksi kattava. Kuitenkin arviointi sen suhteen, mikä oli riittävää ja oliko vertailu suoritettu asianmukaisesti, jäi kansallisen tuomioistuimen tehtäväksi.
Kohtuullisen korvauksen suuruutta määritettäessä sai julkisasiamiehen mukaan käyttää ostovoimapariteettia (PPP, purchasing power parite), kun korvauksen suuruutta vertailtiin muiden maiden vastaaviin korvauksiin. Julkisasiamies totesi, että summa on kohtuuton kahden edellytyksen täyttyessä: summan tulee ensinnäkin olla huomattavasti ja toiseksi yhtäjaksoisesti korkeampi kuin minkä on katsottava olevan kohtuullinen hintataso. Todistustaakka siitä, mikä on kohtuullinen hintataso, oli määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä syytetyllä taholla eli tässä tapauksessa AKKA/LAA:lla.
Sakkojen osalta julkisasiamies totesi, että jos tekijöille myönnettyjä korvauksia ei otettaisi sakon suuruuden määrittelyssä huomioon, sakon määrä olisi suhteellisen alhainen eikä kuvastaisi kuluttajille aiheutunutta vahinkoa. Näin ollen julkisasiamiehen mukaan myönnetyt korvaukset tulisi huomioida sakon suuruutta määriteltäessä.
Julkisasiamiehen ratkaisu luettavissa Curia-tietokannassa.
(NH)