Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus yleisölle välittämisen käsitteen täsmentämisestä
Julkisasiamies antoi 15.1.2020 ratkaisuehdotuksen asiassa C-753/18, jossa vastakkain olivat kaksi tekijänoikeuksien ja lähioikeuksien alalla Ruotsissa toimivaa yhteishallinnointiorganisaatiota, Föreningen Svenska Tonsättares Internationella Musikbyrå u.p.a. (Stim) ja Svenska artisters och musikers intresseorganisation ek. för. (SAMI) sekä kaksi autovuokraamoa, Fleetmanager Sweden AB ja Nordisk Biluthyrning AB, jotka tarjosivat autoja lyhytaikaiseen vuokraan. Julkisasiamies päätyi ratkaisuehdotuksessaan siihen, että radiolla varustettujen autojen antaminen vuokralle ei merkitse yleisölle välittämistä tietoyhteiskuntadirektiivin (2001/29) ja vuokraus- ja lainausdirektiivin (2006/115) tarkoittamalla tavalla.
Ennakkoratkaisukysymykset esitettiin kahden riita-asian yhteydessä, joista ensimmäisessä yhteishallinnointiorganisaatio Stim nosti kanteen Fleetmanageria vastaan ja vaati korvausta sillä perusteella, että yhtiö oli myötävaikuttanut siihen, että muut toimijat olivat ilman Stimin lupaa saattaneet musiikkiteoksia yleisön saataviin tarjoamalla niitä yleisön saataville vuokraamalla radiovastaanottimella varustettuja autoja lyhyeen vuokrakäyttöön. Kanne hylättiin ja tuomio pysytettiin ylioikeudessa, mistä Stim valitti Högsta domstoleniin. Hylkääminen perustui ensisijassa siihen, ettei yhtiö ollut myötävaikuttanut tekijänoikeuksien loukkaukseen.
Toisessa tapauksessa NB nosti Ruotsin patentti- ja markkinatuomioistuimessa kanteen, jossa se vaati vahvistamaan, ettei yhtiö ollut velvollinen suorittamaan SAMI:lle korvausta äänitallenteiden käyttämisestä siksi, että yhtiön vuokraamat ajoneuvot oli varustettu radiovastaanottimella ja CD-soittimella. Tuomioistuin hylkäsi yhtiön kanteen. Ylempi tuomioistuin kumosi päätöksen, mistä SAMI valitti Högsta domstoleniin.
Högsta domstolenin unionin tuomioistuimelle esittämä ennakkoratkaisukysymys koski sitä, merkitseekö radiovastaanottimilla vakiovarusteena varustettujen autojen antaminen vuokralle, että vuokralle antaja on käyttäjä, joka toteuttaa tietoyhteiskuntadirektiivin 3 artiklan 1 kohdassa ja vuokraus- ja lainausdirektiivin 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla yleisölle välittämisen? Toisaalta, mikä merkitys – jos mikään – on autonvuokraustoiminnan laajuudella ja vuokra-ajalla?
Kummassakaan direktiivissä ei annettu legaalimääritelmää yleisölle välittämisen käsitteelle. Käsitteelle on kaksi mahdollista muotoa: varsinainen välittäminen ja yleisön saataviin saattaminen. Varsinaisessa välittämisessä välittämisen toteuttaja valitsee välittämisen tekniikan ja ajankohdan ja mahdollinen kohdeyleisö joko ottaa sen vastaan tai ei, kun taas yleisön saataviin saattamisessa teos saatetaan pysyvästi kohdeyleisön saataville. Radiolähetyksien osalta oli kyse varsinaisesta välittämisestä.
Unionin tuomioistuin oli todennut, että yleisölle välittämisen käsitteessä yhdistyy kumulatiivisesti suojatun aineiston ”välittäminen” ja ”yleisö”, jolle se tarkoitetaan. Välittämiseen liittyy suora yhteys käyttäjän toiminnan ja välitetyn suojatun aineiston välillä, mitä ilman ei voida todeta välittämistä. Tapauksessa ainoa välittäminen yleisölle, joka tapahtui, oli yleisradio-organisaatioiden toteuttama. Yleisradioimisen sallivien tekijän- ja lähioikeuksien haltijoiden oli väistämättä täytynyt ottaa huomioon käyttäjät, joilla oli lähetysalueella – myös autoon asennettu – radiovastaanotin riippumatta siitä, miten näitä ajoneuvoja käytettiin. Tällöin julkisasiamiehen näkemyksen mukaan ei autojen vuokraamisen yhteydessä tapahtunut välittämistä unionin oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla. Suojatun aineiston yleisöä ei siksi ollut tarpeen arvioida. Direktiivien artikloja tuli tulkita niin, että radiovastaanottimilla varustettujen autojen vuokralle antaminen ei ollut säännöksissä tarkoitettua yleisölle välittämistä.
Julkisasiamies otti myös toiseen kysymykseen kantaa siltä varalta, että unionin tuomioistuin vastaisikin ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen myöntävästi. Unionin tuomioistuin oli oikeuskäytännössään todennut, että se, otetaanko yleisölle välittäminen vastaan julkisessa vai yksityisessä tilassa, ei voi vaikuttaa yleisölle välittämisen arviointiin, tai muuten oikeus yleisölle välittämiseen olisi sisällöltään merkityksetön. Sen vuoksi autojen vuokra-aika tai toiminnan julkinen tai yksityinen luonne eivät vaikuttaneet yleisölle välittämisen arviointiin. Julkisasiamies ehdotti, että, mikäli Unionin tuomioistuin vastaisi ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen myöntävästi, autonvuokraustoiminnan laajuudella ja vuokra-ajalla ei olisi merkitystä tämän vastauksen eikä kieltävänkään vastauksen kannalta.
Ratkaisuehdotus on luettavissa täältä.
(AL)