Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus vuokraus- ja lainausdirektiivien mukaisesta yleisölle välittämisestä audiovisuaaliseen teokseen sisältyvien äänitteiden osalta

31.7.2020

Julkisasiamies antoi 16.7.2020 ratkaisuehdotuksen asiassa C-147/19 Atresmedia Corporación de Medios de Comunicación S.A (Atresmedia) v. Asociación de Gestión de Derechos Intelectuales (AGEDI) ja Artistas Intérpretes o Ejecutantes, Sociedad de Gestión de España (AIE). Asiassa on kyse mainittujen esiintyjiä ja äänitteiden tuottajia edustavien edunvalvontajärjestöjen televisioyhtiö Atresmediaa vastaan nostamasta kanteesta, jossa Atresmedian väitetään välittäneen äänitettä yleisölle osana audiovisuaalista teosta, ja näin ollen olevan korvausvelvollinen edunvalvontäjärjestöille.

Tapauksessa Espanjan korkein oikeus pyytää EUT:lta tulkinta-apua vuokraus- ja lainausdirektiivin 2006/115/EC 8 artiklan 2 kohdan sekä saman sisältöisen direktiivin 92/100 8 artiklan 2 kohdan tulkinnasta. Direktiiveissä jäsenvaltiot velvoitetaan säätämään oikeudesta, jolla voidaan varmistaa, että käyttäjä maksaa kohtuullisen kertakorvauksen, jos kaupallisessa tarkoituksessa julkaistua äänitettä tai sen kopiota käytetään vapaasti etenevien radioaaltojen välityksellä tapahtuvaan yleisradiointiin tai mihin tahansa välittämiseen yleisölle.

Julkisasiamies arvioi ennakkoratkaisupyynnössä olevan erityisesti kysymys siitä, pitävätkö direktiiveissä mainitut käsitteet ”äänite” ja ”äänitteen kopiointi” sisällään myös audiovisuaalisen teoksen, johon äänite on sisällytetty. Tapauksessa äänitteet oli luvallisesti otettu osaksi audiovisuaalista teosta, jota Atresmedia oli esittänyt televisiokanavillaan. Toisaalta äänitteet oli synkronoitu vasta luvan myöntämisen jälkeen, mikä herätti kysymyksen mahdollisesta korvausvelvollisuudesta.

Julkisasiamies katsoi vakiintuneeseen oikeuskäytäntöön peilaten, että äänitteen synkronointi on katsottu tietoyhteiskuntadirektiivin (2001/29EY) 2 artiklan c alakohdan mukaiseksi kappaleen valmistamiseksi, mutta se ei silti tarkoita, että sillä tarkoitettaisiin äänitteen kopiointia vuokraus- ja lainausdirektiivin 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

Julkisasiamies totesi lainvalmisteluaineistosta käyvän ilmi, että vuokraus- ja lainausdirektiivin käsitteitä ja ehtoja tulkitaan Rooman yleissopimuksessa määriteltyjen vastaavien käsitteiden valossa. Rooman yleissopimuksen sisältämän äänitteen määritelmän mukaan sen ulkopuolelle jää kaikki audiovisuaaliset teokset, kuten on myös oletettavasti kyseisen direktiivin käsitteen osalta.

Julkisasiamies katsoi ratkaisuehdotuksessaan, etteivät käsitteet ”äänite” ja ”äänitteen kopiointi” pidä sisällään sellaista audiovisuaalista teosta, johon äänite on sisällytetty sen jälkeen kun äänitteeseen on saatu asianmukaisesti lupa tietoyhteiskuntadirektiivin 2 artiklan c alakohdan mukaisesti. Kun yleisölle välitetty teos on sellaisenaan audiovisuaalinen teos, sen ei voida katsoa olevan direktiiveissä mainittu ”äänite”, jota käytetään tai välitetään yleisölle.

Julkisasiamies totesi lopuksi, ettei direktiivinkohdassa vaadita jäsenvaltioita tarjoamaan oikeutta kohtuulliseen kertakorvaukseen tapauksessa ilmi tulleen audiovisuaalisen teoksen kaltaisen teoksen välittämisestä yleisölle.

Ratkaisuehdotuksen voit lukea täältä.

(VV)