Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus tuotteen osan ulkoasun yhteisömallisuojasta

19.7.2021

Julkisasiamies antoi 15.7.2021 ratkaisuehdotuksen asiassa C-123/20, Ferrari SpA v. Mansory Design & Holding GmbH (”Mansory”) ja WH. Asia koski yhteisömallista annetun asetuksen (EY) N:o 6/2002 tulkintaa.

Mansory valmistaa ja myy autojen personalisointiin tarkoitettujen lisäosien sarjoja, joilla Ferrari 488 GTB -mallisten autojen ulkoasua voidaan muokata arvostetumman Ferrari FXX K:n näköiseksi. Ferrari oli nostanut Mansorya ja sen johtaja WH:ta vastaan loukkauskanteen, jossa oli väitetty, että Mansory ja WH olivat jäljentäneet useita asetuksen N:o 6/2002 1 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja rekisteröimättömiä yhteisömalleja, joiden haltija Ferrari oli väittänyt olevansa.

Yhteisömalli, johon Ferrari oli ensisijaisesti vedonnut, ei koskenut Ferrari FXX K:n ulkoasua vaan kyseisen auton sellaisen osan ulkoasua, joka muodostuu tietyistä korin osista. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyysi EUT:ta täten ottamaan ensimmäistä kertaa kantaa edellytyksiin, joiden täyttyessä tuotteen osan ulkoasua – eli partial designia (osan muotoilu) – voidaan suojata rekisteröimättömänä yhteisömallina.

Asia eteni Saksan ylimpään yleiseen tuomioistuimeen, joka tiedusteli ensimmäisellä kysymyksellään EUT:lta lähinnä, onko asetuksen N:o 6/2002 11 artiklan 2 kohtaa tulkittava siten, että auton ulkoasun kaltaisen koko tuotteen mallin tunnetuksi tuleminen voi merkitä myös, että tämän tuotteen osan, kuten kyseisen auton korin tietyistä osista koostuvan osan ulkoasun, malli on tullut tunnetuksi, ja jos voi, millä edellytyksillä näin voi olla.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin oli katsonut, että kun Ferrari oli julkaissut kaksi kokonaiskuvaa mallistaan FXX K, se oli tehnyt koko kyseisen auton mallin tunnetuksi asetuksen N:o 6/2002 11 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Tuomioistuin oli katsonut edelleen, että koko auton mallin tunnetuksi tuleminen ei merkitse sen osien mallien tunnetuksi tulemista. Jotta näiden osien ulkoasua voitaisiin sellaisenaan suojata rekisteröimättömänä yhteisömallina, olisi osien ulkoasu tehtävä erikseen tunnetuksi. Ferrarin olisi siten pitänyt julkaista Ferrari FXX K:n kokonaiskuvien lisäksi yksi tai useampi kuva, joissa olisi keskitytty erityisesti mainitun auton siihen osaan, jolle Ferrari vaati suojaa rekisteröimättömänä yhteisömallina, tai tehdä näihin kokonaisvalokuviin merkintöjä, joiden avulla kyseinen malli olisi voitu helposti tunnistaa.

Julkisasiamies ei yhtynyt edellä kuvattuun näkökantaan vaan katsoi, että moniosaisen tuotteen mallin asetuksen N:o 6/2002 11 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu tunnetuksi tuleminen voi tietyissä olosuhteissa merkitä myös, että tämän tuotteen osan malli on tullut tunnetuksi. Toisin sanoen mallin erillinen tunnetuksi tuleminen ei missään tapauksessa ole ennakkoedellytys sille, että tällaisen osan mallia voitaisiin suojata rekisteröimättömänä yhteisömallina.

Julkisasiamies esitti tältä osin monipuolisia huomautuksia ja ehdotti ensimmäiseen kysymykseen vastattavaksi, että asetuksen N:o 6/2002 11 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että koko tuotteen mallin, kuten auton ulkoasun, tunnetuksi tuleminen merkitsee myös kyseisen tuotteen osan mallin, kuten tietyistä kyseisen auton korin osista muodostuvan osan ulkoasun, tunnetuksi tulemista, kunhan viimeksi mainittu malli on selvästi tunnistettavissa sillä hetkellä, kun tuote tehdään tunnetuksi.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedusteli toisella kysymyksellään, mitä oikeudellista arviointiperustetta on sovellettava asetuksen N:o 6/2002 4 artiklan 2 kohdan b alakohdassa ja 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun yksilöllisen luonteen tutkimisen yhteydessä, kun arvioidaan sellaisen mallin tuottamaa yleisvaikutelmaa, jolla suojataan moniosaiseen tuotteeseen sisältyviä osia, kuten esimerkiksi auton korin osia.

Julkisasiamiehen näkemyksen mukaan toisella kysymyksellä tiedusteltiin, onko mallin luoneen mahdollisuudelle jakaa tuotteensa ulkoasu eri ”tuotteen osiin”, joita kutakin suojataan eri mallilla, jotta se saa malleilleen maksimaalista suojaa, asetettu joitain rajoituksia. Asiassa oli täten ratkaistava, onko tuotteen osan ulkoasun tosiasiallisesti oltava Saksan tuomioistuinten oikeuskäytännössä viitatulla tavalla ”itsenäinen” ja ”muodoltaan yhdenmukainen”, jotta sitä voidaan pitää erillisenä mallina, joka on erotettavissa kyseisen tuotteen mallista.

Kysymykseen ei julkiasiamiehen mukaan voitu vastata tulkitsemalla asetuksen N:o 6/2002 6 artiklassa tarkoitettua ”yksilöllisen luonteen” käsitettä, vaan vastaus kysymykseen oli löydettävä asetuksen N:o 6/2002 3 artiklan a alakohdassa säädetystä mallin käsitteen määritelmästä. Määritelmän mukaan mallilla tarkoitetaan ”tuotteen tai sen osan ulkomuotoa, joka johtuu tuotteen ja/tai sen koristelun piirteistä, erityisesti linjoista, ääriviivoista, väreistä, muodosta, pintarakenteesta ja/tai materiaalista”.

Julkisasiamies katsoi yleisellä tasolla, että tutkijan tai tuomioistuimen on huolehdittava siitä, ettei itsenäistä mallisuojaa voida saada tuotteen osille, jotka ovat todella merkityksettömiä tai täysin sattumanvaraisia. Hän katsoi lisäksi, että jos mallin luonut jakaa tuotteen ulkoasun osiin täysin keinotekoisesti ainoana tarkoituksenaan asetuksen N:o 6/2002 6 tai 10 artiklassa säädetyn yleisvaikutelmaa koskevan testin kiertäminen, tällaista menettelyä on todennäköisesti pidettävä oikeuden väärinkäyttönä.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on julkiasiamiehen mukaan tarkistettava, täyttääkö tuotteen osan ulkoasu, jonka suojaan oli vedottu, sellaisenaan edellytykset yhteisömallisuojan saamiselle. Näiden edellytysten arvioinnissa sovellettavien arviointiperusteiden olisi oltava samat kuin kaikkien mallien osalta. Erityisesti määritettäessä tuotteen osasta saatavaa yleisvaikutelmaa – sen ratkaisemiseksi, onko tuotteen osa luonteeltaan yksilöllinen tai onko mallia loukattu – on otettava huomioon vain tämän osan ulkoasu riippumatta siitä, millaisen yleisvaikutelman tuotteesta saa kokonaisuutena arvioituna.

Julkisasiamies ehdotti toiseen kysymykseen vastattavaksi, että asetuksen N:o 6/2002 3 artiklan a alakohtaa on tulkittava siten, että tuotteen osana, jonka ulkoasu voi saada suojaa yhteisömallina, on pidettävä tuotteen näkyvää osa-aluetta, joka on rajattu linjoilla, ääriviivoilla, väreillä, muodoilla tai erityisellä pintarakenteella. Tätä arvioitaessa ei tule soveltaa itsenäisyyden tai yhdenmukaisuuden kaltaisia ylimääräisiä arviointiperusteita.

Koko ratkaisuehdotus on luettavissa täältä.

(JT)