Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus teoksien suojasta peer-to-peer- eli vertaisverkoissa

23.12.2020

Julkisasiamies antoi 17.12.2020 ratkaisuehdotuksen asiassa C-597/19, Mircom International Content Management & Consulting (M.I.C.M.) Limited (”Mircom”) v. Telenet BVBA ym. Asia koski tekijänoikeudella ja lähioikeuksilla suojattujen teosten jakamista vertaisverkossa.

Mircomilla on Yhdysvaltoihin ja Kanadaan sijoittautuneiden elokuvien tuottajien kanssa tehtyjen sopimusten mukaisesti lupa elokuvien välittämiseen yleisölle vertaisverkkojen ja internetissä toimivien tiedostonjakoalustojen kautta. Mircom on lisäksi velvoitettu etsimään vertaisverkoissa ja tiedostonjakoalustoilla tehtyjä yksinoikeuksien loukkauksia ja nostamaan omissa nimissään kanteita oikeudenloukkaajia vastaan saadakseen vahingonkorvauksia, joista on maksettava puolet mainituille tuottajille.

Telenet BVBA, Proximus NV ja Scarlet Belgium NV tarjoavat internetpalveluja Belgiassa. Mircom oli 6.6.2019 Antwerpenin yritystuomioistumessa nostamassaan kanteessa vaatinut, että Telenet määrätään toimittamaan sellaisten asiakkaidensa tunnistetiedot, joiden internetyhteyksiä oli väitetysti käytetty Mircomin tuotevalikoimaan kuuluvien elokuvien jakamiseen vertaisverkon kautta BitTorrent-protokollan avulla. Media Protector GmbH oli kerännyt kyseisten liittymien IP-osoitteet Mircomin puolesta erään erikoissovelluksen avulla. Telenet oli vastustanut vaatimusta, ja Mircom oli nostanut samanlaiset kanteet Proximusta ja Scarlet Belgiumia vastaan.

Ensimmäisessä ennakkoratkaisukysymyksessään Antwerpenin yritystuomioistuin tiedusteli lähinnä, kattaako tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29 3 artiklassa tarkoitettu yksinoikeus yleisön saataviin saattamisesta myös tilanteet, joissa vertaisverkkojen käyttäjät jakavat teoksia kyseisissä verkoissa.

Julkisasiamies katsoi, että artiklassa tarkoitettu yksinoikeus kattaa suojatun teoksen sisältävän tiedoston osien saattamisen ladattavaksi vertaisverkossa jo ennen sitä kuin asianomainen käyttäjä on itse ladannut kyseisen tiedoston kokonaan. Käyttäjän tietoisuus asiaintilasta ei myöskään ole ratkaiseva tekijä.

Toisessa kysymyksessä tiedusteltiin lähinnä, että voiko yhtiö, joka on hankkinut tietyt oikeudet suojattuihin teoksiin, mutta joka ei hyödynnä niitä itse vaan ainoastaan vaatii korvauksia oikeuksien loukkaajilta, hyödyntää teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta 29.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/48 II luvussa säädettyjä toimenpiteitä, menettelyjä ja oikeussuojakeinoja.

Julkisasiamies ehdotti kysymykseen vastattavaksi, että direktiivin 2004/48 4 artiklan b alakohtaa on tulkittava siten, että Mircomin kaltaisesti toimivalla yhtiöllä ei ole oikeutta hyötyä mainitun direktiivin II luvussa säädetyistä toimenpiteistä, menettelyistä ja oikeussuojakeinoista, jos kansallinen tuomioistuin toteaa, että kyseinen organisaatio on hankkinut oikeudet teoksiin pelkästään saadakseen oikeuden käyttää noita toimenpiteitä, menettelyjä ja oikeussuojakeinoja. Direktiivissä 2004/48 ei kuitenkaan edellytetä tai estetä sitä, että jäsenvaltio tunnustaa kansallisessa lainsäädännössään tällaisen oikeuden teollis- ja tekijänoikeuksien loukkauksiin liittyvien saatavien luovutuksensaajalle.

Kolmannessa kysymyksessä tiedusteltiin lähinnä, missä määrin kahdessa ensimmäisessä kysymyksessä kuvatut seikat on otettava huomioon arvioitaessa oikeudenmukaisen tasapainon löytämistä yhtäältä teollis- ja tekijänoikeuksien kunnioittamisen ja toisaalta käyttäjien oikeuksien ja vapauksien, kuten yksityiselämän kunnioittamisen ja henkilötietojen suojaamisen, välillä.

Julkisasiamiehen mukaan direktiivin 2004/48 8 artiklan 1 kohtaa, luettuna yhdessä saman direktiivin 3 artiklan 2 kohdan kanssa, on tulkittava siten, että kansallisen tuomioistuimen on evättävä mainitun direktiivin 8 artiklassa säädetty tiedonsaantioikeus, jos se toteaa esillä olevan riita-asian olosuhteiden perusteella, että tietopyyntö on perusteeton ja kohtuuton.

Neljäs ennakkoratkaisukysymys koski lähinnä sitä, onko luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen 2016/679 6 artiklan 1 kohdan f alakohtaa tulkittava siten, että henkilöiden, joiden internetyhteyksiä on käytetty suojattujen teosten jakamiseen vertaisverkoissa, IP-osoitteiden tallentamista – kuten Media Protector tekee Mircomin lukuun – voidaan pitää laillisena henkilötietojen käsittelynä.

Julkisasiamies katsoi, että asetuksen 2016/679 kyseistä säännöstä on tulkittava siten, että henkilötietojen lailliseksi käsittelyksi katsotaan henkilöiden, joiden internetyhteyksiä on käytetty suojattujen teosten jakamiseen vertaisverkossa, IP-osoitteiden tallentaminen silloin, kun tämä tallentaminen tehdään rekisterinpitäjän tai tiedot saavan sivullisen oikeutetun intressin toteuttamiseksi esimerkiksi sitä varten, että on mahdollista esittää direktiivin 2004/48 8 artiklan 1 kohdan c alakohdan nojalla perusteltu pyyntö, joka koskee IP-osoitteiden avulla tunnistettujen internetyhteyksien haltijoiden nimien luovuttamista.

Koko ratkaisuehdotus on luettavissa täältä.

(JT)