Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus tekijänoikeusjärjestöjen oikeudesta sallia kappaleen valmistaminen ei-saatavilla olevista kirjoista ja niiden esittämisestä

13.7.2016

Julkisasiamies Wathelet antoi 7.7.16 ratkaisuehdotuksen koskien kappaleen valmistamista ei-saatavilla olevista kirjoista ja niiden esittämisestä digitaalisessa muodossa. Julkisasiamies katsoi, että tietoyhteiskuntadirektiivi on esteenä sille, että tekijänoikeuden hallinnointijärjestöt olisivat oikeutettuja sallimaan kappaleen valmistaminen ei-saatavilla olevista kirjoista ja niiden esittäminen digitaalisessa muodossa. Oikeutta ei ollut, vaikka oikeudenhaltijoille annettaisiin mahdollisuus vastustaa oikeuden käyttöä tai lopettaa se.

Kantajat Marc Soulier ja Sara Doke olivat vaatineet Ranskan korkeinta hallinto-oikeutta (Conseil d’État) kumoamaan ei-saatavilla olevien 1900-luvun kirjojen digitaalisesta hyödyntämisestä annetun asetuksen sen lainvastaisuuden vuoksi. Kantajat olivat väittäneet, että asetuksessa olevat säännökset ovat ristiriidassa tietoyhteiskuntadirektiivin (2001/29) kanssa.

Ranskan korkein hallinto-oikeus päätyi esittämään unionin tuomioistuimelle (EUT) seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

Ovatko tietoyhteiskuntadirektiivin 2 ja 5 artikla esteenä sille, että kansallisen säännöstön mukaan tekijänoikeusmaksujen keräämisestä ja jakamisesta vastaavat hyväksytyt järjestöt voivat käyttää oikeutta sallia kappaleen valmistamisen ei-saatavilla olevista kirjoista tai kyseisten kirjojen esittämisen digitaalisessa muodossa, samalla kun siinä annetaan mahdollisuus näiden kirjojen tekijöille tai oikeudenhaltijoille vastustaa tämän oikeuden käyttöä tai lopettaa se säännöstössä määritellyin edellytyksin?

Julkisasiamies katsoi, että asiaa on tarkasteltava myös tietoyhteiskuntadirektiivin 3 artiklan 1 kohdan osalta, eli tekijän yksinoikeudesta sallia tai kieltää teostensa välittäminen yleisölle. Julkisasiamiehen mukaan kirjojen digitaaliseen hyödyntämiseen tarvitaan tekijän antama yksilöllinen lupa, jolleivat nämä toimet kuulu 5 artiklan poikkeuksen tai rajoituksen alaan. Tapauksessa kyseessä oleva teosten hyödyntäminen ei kuulu minkään 5 artiklan poikkeuksen tai rajoituksen alaan.

Julkisasiamiehen mukaan tietoyhteiskuntadirektiivin 2 artiklan a alakohdassa ja 3 artiklan 1 kohdassa edellytetään tekijän etukäteen antamaa nimenomaista suostumusta kappaleen valmistamiseen tai sen yleisölle välittämiseen. Tämä koskee myös digitaalista muotoa. Tätä oikeutta ei voida korvata hiljaisella suostumuksella eikä siirtymistä koskevalla olettamalla, joita tekijän on vastustettava tietyn määräajan kuluessa. Tapauksen asetuksen kaltaisella kansallisella lainsäädännöllä, jolla tekijän etukäteen antama nimenomainen suostumus korvataan hiljaisella suostumuksella tai suostumusta koskevalla olettamalla, evätään tekijältä keskeinen osa hänen immateriaalioikeudestaan. Vastustamis- ja peruuttamismahdollisuus sekä oikeus korvaukseen eivät muuta tätä. Lisäksi se, että oikeudenhaltija ei käytä yksinoikeuksiaan tai käyttää niitä rajoitetusti, ei muuta tilannetta.

Julkisasiamies katsoi, että jäsenvaltiot eivät voi ottaa käyttöön hallinnointitapoja, joilla unionin säännöstö saatetaan kyseenalaiseksi, vaikka sillä pyrittäisiin yleisen edun mukaiseen tavoitteeseen. Kappaleen valmistamista ja yleisölle välittämistä koskevien oikeuksien hallinnointi tulee kyseeseen vasta, kun oikeuksien haltija on valtuuttanut hallinnointijärjestön hallinnoimaan oikeuksiaan. Julkisasiamiehen mukaan tietoyhteiskuntadirektiivi on esteenä sille, että tekijänoikeusmaksujen keräämisestä ja jakamisesta vastaavat hyväksytyt järjestöt voivat käyttää oikeutta sallia kappaleen valmistaminen ei-saatavilla olevista kirjoista ja niiden esittäminen digitaalisessa muodossa. Tämä pätee, vaikka kirjojen tekijöille tai oikeudenhaltijoille annettaisiin mahdollisuus vastustaa oikeuden käyttöä tai lopettaa se säännöstössä määritellyin edellytyksin.

Ratkaisuehdotus luettavissa EUT:n Curia-sivustolla tapauksen numerolla C-301/15.

(JH)