Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus tekijänoikeuden haltijan tiedonsaantioikeuden kattamista käyttäjätiedoista
Julkisasiamies Saugmandsgaard Øe antoi 2.4.2020 ratkaisuehdotuksen asiassa C-264/19, jossa vastakkain olivat elokuvien levitysyhtiö Constantin Film Verleih GmbH sekä YouTube LLC ja Google Inc. Asiassa oli kyse siitä, että Constantin Film Verleih oli pyytänyt Youtubelta ja Googlelta tietoja, esimerkiksi sähköpostiosoitteet ja IP-osoitteet, käyttäjistä, jotka olivat ladanneet internetiin elokuvia loukaten Constantin Film Verleihen yksinomaista hyödyntämisoikeutta. Asiassa arvioitiin, mitä tietoja kyseisten yhtiöiden oli annettava Constantin Film Verleihille.
Saksan liittovaltion ylin yleinen tuomioistuin Bundesgerichtshof tiedusteli ennakkoratkaisupyynnössään, sovelletaanko Constantin Film Verleihen pyytämiin tietoihin teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta annetun direktiivin 2004/48/EY 8 artiklan 2 kohdan a alakohtaa, jonka nojalla toimivaltaiset viranomaiset voivat määrätä annettavaksi tiettyjen immateriaalioikeutta loukkaaviin tavaroihin ja palveluihin liittyvien henkilöryhmien ”nimet ja osoitteet”. Bundesgerichtshof oli katsonut, että tiedonsaantioikeuden edellytykset täyttyivät, joten arvioitavaksi tuli annettavien tietojen laajuus ja kattoiko se esimerkiksi elokuvat internetiin ladanneiden sähköpostiosoitteet, puhelinnumerot ja/tai IP-osoitteet, joita palvelujen käyttäjät ovat käyttäneet riidanalaisten tiedostojen lataamiseen sivustolle.
Julkisasiamies katsoi, että kyseiseen direktiivin 8 artiklan 2 kohdan a alakohtaan sisältyvä käsite ”nimet ja osoitteet” ei kata mitään edellä mainituista tiedoista. Julkisasiamies totesi, että kyseinen käsite oli unionin oikeuden käsite, jota tuli tulkita vakiintuneen oikeuskäytännön valossa yhdenmukaisesti ja itsenäisesti. Kun sitä, mitä ”nimillä ja osoitteilla” tarkoitetaan, ei oltu unionin oikeudessa määritelty, oli ne määriteltävä niiden tavanomaisen, yleiskielisen merkityksen mukaan huomioiden asiayhteys, jossa niitä käytetään sekä niitä koskevan säännösten tavoitteet. Osoitteella viitataan tavanomaisesti postiosoitteeseen tai paikkaan, josta henkilön tavoittaa, eikä se esimerkiksi sisällä henkilön puhelinnumeroa. Sananmukaisesta tulkinnasta ilmenee, että kyseisessä säännöksessä määritelmä ”nimet ja osoitteet” ei viittaa puhelinnumeroihin, IP-osoitteeseen tai sähköpostiosoitteeseen. Julkisasiamies katsoi, että Contstantin Film Verleihin toivoma säännöksen dynaaminen tai teleologinen tulkinta oli hylättävä, koska unionin lainsäätäjä oli nimenomaisesti jättänyt säännöksestä pois esimerkiksi ilmaisun ”kaikki tiedot, joiden avulla voidaan tunnistaa” ja kun tulkittava säännös oli siinä määrin täsmällinen, ettei teleologinen tulkinta ollut tarpeen.
Myös oikeuksien tasapaino, jota korostettiin tuomiossa Coty Germany, puhui oikeudenhaltijoiden tiedonsaantioikeuden ja henkilötietojen suojan tasapainottamisen puolesta. Tällöin tuli huomioida, ettei teollis-ja tekijänoikeuksien suoja saisi olla esteenä henkilötietojen suojalle, joka perustuu mm. perusoikeuskirjan 8 artiklaan.
Julkisasiamies katsoi, että direktiivin 8 artiklan 2 kohdan a alakohtaa oli tulkittava niin, että käsitteellä ”nimet ja osoitteet” ei tarkoiteta internetiin immateriaalioikeuksia loukkaavia tiedostoja ladanneen käyttäjän sähköpostiosoitetta tai puhelinnumeroa eikä tiedostojen lataamiseen tai käyttäjätilin käyttämiseen käytettyä IP-osoitetta. Jäsenvaltioilla ei näin ollen julkiasiamiehen näkemyksen mukaan ollut säännöksen nojalla velvollisuutta säätää, että toimivaltaiset oikeusviranomaiset voisivat määrätä edellä mainitut tiedot luovutettaviksi immateriaalioikeuden loukkausta koskevan oikeudenkäynnin yhteydessä.
Ratkaisuehdotus luettavissa täältä.
(AL)