Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus tekijänoikeudella suojatun aineiston siirtämisestä todisteena tuomioistuimelle
Julkisasiamies antoi 3.9. ratkaisuehdotuksen asiassa C‑637/19, BY v. CX. Asiassa oli kyse sen arvioinnista, merkitseekö tekijänoikeudella suojatun teoksen (valokuvan) julkistaminen kansallisessa tuomioistuinmenettelyssä tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29/EY (tietoyhteiskuntadirektiivi) 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua ”yleisölle välittämistä” ja/tai sen 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua ”levitystä yleisölle”.
Ruotsalainen Svean hovioikeus (Patentti- ja markkinaylioikeus) tiedusteli unionin tuomioistuimelta (EUT) ensinnäkin, onko tietoyhteiskuntadirektiivin välittämis- ja levitysoikeutta koskevissa 3 ja 4 artikloissa tarkoitetulla yleisön käsitteellä katsottava olevan yhtenäinen merkitys. Toinen ja kolmas ennakkoratkaisukysymys koskivat sitä, onko tuomioistuinta pidettävä artikloissa tarkoitettuna yleisönä. Neljännessä kysymyksessä tiedusteltiin Ruotsin kansallisen oikeuden mukaisten, asiakirjajulkisuutta koskevien säännösten vaikutusta asian arviointiin.
Ensimmäisen kysymyksen osalta julkiasiamies katsoi, että koska teos oli kyseessä olevassa asiassa siirretty tuomioistuimelle aineettomassa muodossa sähköpostitse, ei tietoyhteiskuntadirektiivin 4 artiklan 1 kohdassa edellytetty ja EUT:n aiemmassa oikeuskäytännössä vahvistettu vaatimus levitetyn kappaleen aineellisuudesta täyttynyt. EUT:n ei tämän seurauksena tarvitse julkiasiamiehen mukaan tulkita käsiteltävässä asiassa tietoyhteiskuntadirektiivin 4 artiklan 1 kohtaa eikä siten vastata ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen.
Toisella, kolmannella ja neljännellä ennakkoratkaisukysymyksellä pyrittiin julkisasiamiehen mukaan lähinnä selvittämään, voisiko se, että tekijänoikeudella suojattua aineistoa ilmaistaan tuomioistuimelle todisteena sähköpostitse tuomioistuinkäsittelyn kuluessa, merkitä tietoyhteiskuntadirektiivin 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua yleisölle välittämistä, ja jos voisi, niin missä olosuhteissa.
Julkisasiamies katsoi, että vaikka suojatun aineiston välittäminen lainkäyttöön liittyviä tehtäviä hoitaville kolmansille osapuolille voi hyvinkin ylittää tietyn kynnyksen, kun otetaan huomioon siihen mahdollisesti osallistuvien henkilöiden määrä, se ei kuitenkaan tällaisten osapuolten virallisten tehtävien luonteesta johtuen ole tavallisesti tietoyhteiskuntadirektiivin 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua ”yleisölle välittämistä”. Julkiasiamies katsoi muun muassa, että välittäminen ei tällaisissa tilanteissa tapahtuisi rajoittamattomalle määrälle mahdollisia vastaanottajia, vaan kohdistuisi selkeästi määriteltyyn ja rajattuun tai suljettuun sellaisten henkilöiden ryhmään, jotka hoitavat tehtäviään yleisen edun mukaisesti ja joita sitovat erinäiset saatujen tietojen ja todisteiden käyttämistä ja ilmaisemista koskevat oikeudelliset ja eettiset säännöt.
Edelleen julkisasiamies arvioi, että tekijänoikeudella suojatun aineiston välittäminen tuomioistuimelle todisteena ei lähtökohtaisesti heikennä kyseisen aineiston tekijänoikeuden haltijan yksinoikeuksia, vaan että mahdollisuudella esittää tekijänoikeudella suojattua aineistoa todisteena siviilioikeudenkäynnissä pikemminkin turvataan oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin.
Ruotsin asiakirjajulkisuutta koskevan lainsäädännön osalta julkisasiamies totesi, ettei tekijänoikeudella suojatun aineiston välittäminen tuomioistuimelle riita-asian asianosaisen toimesta merkitse asianosaisen itsensä toimesta tapahtuvaa aineiston välittämistä yleisölle, koska viime kädessä tuomioistuin itse tai sen henkilöstö myöntävät pääsyn aineistoon tiedonvälityksen vapautta tai avoimutta koskevien kansallisten sääntöjen nojalla. Ruotsin lainsäädännössä ei siten säädetä tekijänoikeussuojan menettämisestä tai sallita sen menettämistä pelkästään sen perusteella, että yksi menettelyn osapuolista on käyttänyt tätä aineistoa todistuskappaleena siviilituomioistuinkäsittelyn kuluessa ja kolmannella osapuolella on myöhemmin mahdollisuus saada pääsy tähän aineistoon tiedonvälityksen vapautta koskevan Ruotsin lainsäädännön nojalla.
Julkisasiamies katsoi lopulta, että se, että riita-asian asianosainen tai menettelyn osapuoli siirtää tekijänoikeudella suojattua aineistoa sähköisesti todisteena tuomioistuimelle, ei merkitse tietoyhteiskuntadirektiivin 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua ”yleisölle välittämistä” tai 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua ”levitystä yleisölle”. Myöskään se seikka, että tällaista todistetta pidetään yleisenä asiakirjana ja että yleisöllä voi siten lähtökohtaisesti olla pääsy kyseiseen tekijänoikeudella suojattuun aineistoon asiakirjajulkisuutta koskevien kansallisten sääntöjen mukaisesti, ei tarkoita, että siitä tulee vapaasti käytettävää ja ettei se kuulu tekijänoikeussuojan piiriin.
Ratkaisuehdotus on luettavissa täältä.
(JT)