Julkisasiamieheltä ratkaisuehdotus markkinaoikeuden esittämään ennakkoratkaisupyyntöön

Euroopan unionin tuomioistuimen julkisasiamies antoi ratkaisuehdotuksen  Suomen markkinaoikeuden esittämään lausuntopyyntöön 21. syyskuuta 2023 asiassa C-473/22. Asia koski patenttien lisäsuojatodistuksia, turvaamistoimenpiteitä ja ankaraan vastuuseen perustuvaa vahingonkorvausjärjestelmää.

Asiassa markkinaoikeus (MAO)kysyi tuomioistuimelta, onko Suomessa voimassa olevan ankaralle vastuulle perustuvan vahingonkorvausjärjestelmän katsottava olevan direktiivin 2004/48 9 artiklan 7 kohdan mukainen. Jos tuomioistuin vastaisi, että vahingonkorvausjärjestelmä ei ole artiklan mukainen, MAO haluaisi edelleen tietää, millaiselle vahingonkorvausvastuulle direktiivin 2004/48 9 artiklan 7 kohdan mukaisen korvausvastuun on katsottava perustuvan. MAO tiedusteli, onko kyseisessä korvausvastuussa katsottava olevan kyse jonkinlaiseen tuottamukseen perustuvasta vastuusta, jonkinlaiseen väärinkäyttöön perustuvasta vastuusta vai johonkin muuhun perustuvasta vastuusta. Lisäksi kysyttiin, mitä seikkoja on otettava huomioon korvausvastuun käsillä olemista arvioitaessa. Edelleen äskeiseen kysymykseen viitaten kysyttiin vielä, onko arviointi tehtävä pelkästään niiden seikkojen perusteella, jotka ovat olleet tiedossa turvaamistointa hankittaessa, vai onko sallittua ottaa huomioon esimerkiksi se seikka, että immateriaalioikeus, jonka väitettyyn loukkaamiseen turvaamistoimi on perustettu, on sittemmin turvaamistoimen hankkimisen jälkeen julistettu mitättömäksi ab initio, ja jos näin, niin mikä merkitys viimeksi mainitulle seikalle on annettava.

Asiassa osapuolina ovat Mylan AB sekä Gilead Sciences Finland Oy, Gilead Biopharmaceutics Ireland UC ja Gilead Sciences Inc (jäljempänä Gilead ym.) Gilead ym.:lle myönnettiin eurooppapatentin numero FI/EP 0 915 894 (jäljempänä peruspatentti) perusteella lisäsuojatodistus antiretroviraaliselle lääkkeelle. Myöhemmin Mylan AB ‑yhtiö tarjosi lääkevalmistettaan (rinnakkaislääke) kahden sairaanhoitopiirin julkisissa hankintamenettelyissä ja voitti kilpailutukset. Edellä mainitun peruspatentin voimassaolo päättyi 25.7.2017 ja sen lisäsuojatodistus tuli voimaan samana päivänä. Gilead ym. laittoivat 15.9.2017 markkinaoikeudessa vireille Mylania vastaan lisäsuojatodistuksen loukkaukseen perustuvan kanteen ja turvaamistoimihakemuksen, jotka Mylan kiisti ja pani 30.11.2017 vireille kanteen lisäsuojatodistuksen mitättömäksi julistamisesta. Myöhemmin MAO hyväksyi turvaamistoimihakemuksen. Myöhemmin unionin tuomioistuin antoi ratkaisun, joka koski samanlaista lisäsuojatodistusta. Ratkaisun jälkeen Gilead ym:iden hankkimat turvaamistoimet peruutettiin Mylanin hakemuksesta korkeimman oikeuden päätöksellä ja MAO julisti lisäsuojatodistuksen mitättömäksi. Mylan on myöhemmin vaatinut markkinaoikeudessa, että Gilead ym. velvoitetaan korvaamaan sille vahingonkorvausta. Aikaisemmin tällaisessa tilanteessa on sovellettu ankaran vastuun järjestelmää, mutta MAO on epävarma siitä, onko se direktiivin mukainen.

Julkisasiamiehen ratkaisuehdotukset

Julkisasiamies vastasi ensimmäiseen kysymykseen tuomion Bayer Pharma valossa. (Tapauksessa Bayer Pharma oli kyse siitä, onko direktiivin 2004/48 9 artiklan 7 kohta esteenä vastuujärjestelmälle, jonka mukaan vastapuolelle ei myönnetä vahingonkorvausta perusteettoman turvaamistoimenpiteen perusteella, kun vahinko on syntynyt vastapuolen menettelyn takia, olettaen, että hakija on toiminut siten kuin sen tilanteessa on odotuksenmukaista. Tällöin unionin tuomioistuin totesi, että direktiivi ei ole esteenä tällaiselle järjestelmälle.) Julkisasiamies totesi, että vaikuttaa siltä, että sekä unionin tuomioistuimen tuomiossa omaksumat ratkaisut että direktiivin 2004/48 systematiikka ja tavoitteet sulkevat pois sen, että direktiivin 9 artiklan 7 kohdassa säädetty vastuu kuuluu Suomen lainsäädännössä käyttöönotetun järjestelmän tavoin ankaran vastuun järjestelmän piiriin. Julkisasiamies ehdottaa, että direktiiviä on tulkittava siten, että se on esteenä säännöstölle, jossa säädetään turvaamistoimenpiteiden hakijan vastuuta koskevasta järjestelmästä, joka ei mahdollista sitä, että tuomioistuin, jonka käsiteltävänä on toimenpiteistä aiheutuneiden vahinkojen korvaamista koskeva kanne, voi ottaa huomioon paitsi mainitussa säännöksessä luetellut vastuun edellytykset myös muut käsiteltävän asian merkitykselliset olosuhteet arvioidessaan, onko tämän korvauksen suorittamisesta määrättävä. Toiseen kysymykseen todettiin ei ollut tarpeen antaa erillistä vastausta, sillä edellä mainittu koskee myös sitä.

Kolmannen ja neljännen kysymyksen osalta julkisasiamies ehdottaa, että tuomioistuimen, jonka käsiteltävänä on direktiivin 2004/48 9 artiklan 7 kohtaan perustuva vahinkojen korvaamista koskeva kanne, on huomioitava arvioidessaan korvauksen suorittamista paitsi kyseisessä säännöksessä luetellut vastuun edellytykset myös muut sekä turvaamistoimenpiteitä koskevaa hakemusta edeltävät että sen jälkeiset käsiteltävän asian merkitykselliset olosuhteet, joiden perusteella se voi ratkaista, oliko kyseinen hakemus perusteltu sen vaaran kannalta, että hakijalle olisi voinut aiheutua korjaamatonta vahinkoa, jos näitä toimenpiteitä ei olisi toteutettu.

Ongelmat suomalaisessa järjestelmässä

Julkisasiamiehen ehdotuksen mukaan suomalaista vahingonkorvausjärjestelmää olisi siis muutettava ankaraan vastuuseen perustavasta mallista. Suomen hallitus esitti huomautuksissaan, että hakijan ankara vastuu on lainsäädännössä vastine lähes automaattisesti myönnettävien turvaamistoimenpiteiden hankkimisen helppoudesta ja, jos tästä periaatteesta luovuttaisiin, tuomioistuinten olisi tarkastettava perusteellisemmin, voidaanko hakijan vaatimukset hyväksyä. Julkisasiamiehen näkemyksen mukaan tämä lähestymistapa on osoitus hieman Villi länsi ‑tyyppisestä lähestymistavasta direktiivissä luotuihin suhteisiin: on olemassa sheriffi ja toisaalta rosvo ja se, kumpi vetää nopeimmin aseen esiin, voittaa. Tämä näkemys immateriaalioikeuksien puolustamisesta ei vaikuta olevan se, joka lainsäätäjällä oli direktiiviä annettaessa. Lisäksi olisi direktiivin hengen ja tavoitteen vastaista, että patentin haltijat luopuisivat turvaamistoimenpiteiden käyttämisestä vahingonkorvausriskin takia. Niin kauan kuin haltijan ei katsota syyllistyneen laiminlyöntiin, sen olisi saatava käyttää täysimääräisesti toimenpiteitä joutumatta luopumaan niistä, koska toimenpiteisiin turvautumisella saattaa olla kielteisiä seurauksia.

Pääset lukemaan ratkaisuehdotuksen täältä.

Kuva: Unsplash / Annie Spratt