Julkisasiamieheltä ratkaisuehdotus tavaramerkkioikeuksista lääkkeiden rinnakkaiskaupassa

Kaikissa kolmessa käsiteltävässä asiassa oli kyse lääkkeiden oikeudenhaltijoiden ja rinnakkaismyyjien välisistä kiistoista koskien lääkkeiden uudelleenpakkaamista. Euroopan unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisua olivat pyytäneet saksalainen Landgericht Hamburg (Hampurin alueellinen alioikeus) sekä tanskalainen Sø- og Handelsretten (meri- ja kauppatuomioistuin).

Esitettyihin ennakkoratkaisukysymyksiin liittyi julkisasiamiehen mukaan useita oikeudellisia ongelmia. Ne koskivat ensinnäkin sitä, velvoittaako uusi lääkeväärennöksiltä suojaava EU-sääntely rinnakkaismyyjät tosiasiallisesti tai oikeudellisesti suosimaan rinnakkaistuotujen lääkkeiden uudelleenpakkaamista uusiin pakkauksiin sen sijaan, että ne merkitsisivät alkuperäiset pakkaukset uudelleen. Toiseksi kyse oli siitä, muuttavatko uudet säännöt lääkkeitä koskevien tavaramerkkien haltijoiden oikeutta kieltää rinnakkaiskaupasta peräisin olevien lääkkeiden uudelleenpakkaaminen uusiin pakkauksiin EUT:n tämänhetkiseen oikeuskäytäntöön nähden.

Kolmanneksi kyse oli siitä, onko jäsenvaltioiden viranomaisilla oikeus antaa tiukempia sääntöjä, jotka koskevat rinnakkaiskaupasta peräisin olevien lääkkeiden uudelleenpakkaamista sekä mitä tästä seuraa näiden lääkkeiden valmistajien tavaramerkkeihin perustuville oikeuksille. Neljänneksi havaittavissa oli tekninen ongelma, joka liittyy uuden yksilöllisen tunnisteen kiinnittämiseen rinnakkaiskaupan kohteena olevan lääkkeen alkuperäiseen pakkaukseen sekä lopuksi kyse oli siitä, kuinka laaja oikeus rinnakkaiskaupan kohteena olevan lääkkeen tavaramerkin haltijalla on vastustaa lääkkeen uudelleenpakkaamista, kun rinnakkaismyyjä ei kiinnitä tavaramerkin haltijan käyttämiä tavaramerkkejä tai kiinnittää ne vain osittain.

Asian arvioinnissa keskeistä tavaramerkkeihin liittyvää EU-sääntelyä olivat tavaramerkkiasetuksen 2017/1001 15 artikla ja tavaramerkkidirektiivin 2015/2436 15 artikla, jotka koskevat tavaramerkin antamien oikeuksien sammumista.

Tavaramerkkien osalta julkisasiamies katsoi, että lääkkeen tavaramerkin haltija voi kieltää lääkkeen uudelleenpakkaamisen uuteen pakkaukseen rinnakkaiskaupassa, jos rinnakkaismyyjä voi käyttää alkuperäistä pakkausta korvaamalla sen turvaominaisuudet EU-sääntelyn vaatimusten mukaisesti. Näin on myös silloin, kun tällaisesta korvaamisesta jää jälkiä, jotka ovat nähtävissä tai havaittavissa mekanismin tarkastuksessa tai potilaan avattua pakkauksen. Poikkeuksena ovat tilanteet, joissa pakkaukseen tulleiden jälkien näkyvyys aiheuttaa kuluttajissa voimakasta vastahakoisuutta näin pakattuja lääkkeitä kohtaan siten, että tämä muodostaa todellisen esteen tuotteen pääsylle tuontijäsenvaltion markkinoille. Tämän arviointi jäi julkisasiamiehen mukaan ennakkoratkaisua pyytäneiden tuomioistuinten tehtäväksi.

Julkisasiamiehen mukaan tuotteen tavaramerkin haltija voi kieltää tuotteen saattamisen markkinoille silloin, kun rinnakkaismyyjä on pakannut kyseisen tuotteen uudelleen uuteen pakkaukseen, johon se on kiinnittänyt vain osan alkuperäiseen pakkaukseen sisältyneistä oikeudenhaltijalle kuuluvista tavaramerkeistä tai se on korvannut ne muilla tunnuksilla käyttäen kyseisiä tavaramerkkejä vain viittauksina tuotteen ja sen valmistajan nimiin. Poikkeuksina ovat  tilanteet, joissa täyttyvät tuomiossa Bristol-Myers Squibb ym. (C‑427/93, C‑429/93 ja C‑436/93, EU:C:1996:282) ja tuomiossa Boehringer Ingelheim ym. (C‑348/04, EU:C:2007:249) vahvistetut edellytykset. Tämän tarkistaminen on julkisasiamiehen mukaan ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävä. Kuitenkin mikäli tällaisessa tilanteessa tavaran alkuperän osoittaminen ja takaaminen tavaramerkillä saattaisi vaarantua, tavaramerkin haltijalla on oikeus kieltää tuotteen saattaminen markkinoille ilman, että kyseisten edellytysten täyttymistä tarvitsee tarkistaa.

Julkisasiamiehen Euroopan unionin tuomioistuimelle tekemän ratkaisuehdotuksen pääset lukemaan kokonaisuudessaan täältä.

Kuva: Volodymyr Hryshchenko sivustolta Unsplash