Julkisasiahenkilöltä ratkaisuehdotus yksityisen kopioinnin hyvitysmaksuja koskevassa asiassa

Julkisasiahenkilö antoi 26. helmikuuta 2026 ratkaisuehdotuksen asiassa C‑840/24. Tapauksessa oli kyse siitä, saako tekijänoikeusjärjestö käyttää yksityisestä kopioinnista maksettavia hyvityksiä kulttuuritoimintaan, josta hyötyvät myös muut kuin varsinaiset oikeudenhaltijat.

Taustaa

Saksalainen tekijänoikeusjärjestö VG Wort kerää yksityisestä kopioinnista hyvitysmaksuja ja julkisesta lainauksesta korvauksia. Näistä tuloista noin puoli prosenttia käytettiin tieteen edistämisrahastoon, josta hyötyivät myös muut kuin yksityisen kopioinnin tai lainauskorvausten saajat. Asia riitautettiin sillä perusteella, että yksityisen kopioinnin korvaus kuuluu tekijöille, eikä sitä hakijan mukaan saa ohjata muille edes epäsuorasti. Asia eteni Saksan ylimpään yleiseen tuomioistuimeen, joka esitti asiasta ennakkoratkaisupyynnön Euroopan unionin tuomioistuimelle (EUT). Tuomioistuin kysyi, onko unionin oikeus esteenä sellaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jonka perusteella yhteishallinnointiorganisaatio voi käyttää osan hyvitysten ja korvausten tuloista sellaiseen kulttuuritoimintaan, josta voivat hyötyä muutkin kuin tekijänoikeuden haltijat. Lisäksi tuomioistuin kysyi, että mikäli näin on, saako tuloista hyötyä vain sellaiset oikeudenhaltijat, joilla on kyseisellä hetkellä oikeus korvaukseen tai jotka ovat tehneet hallinnointisopimuksen kyseisen organisaation kanssa.

Ratkaisuehdotus

Julkisasiahenkilö katsoi, että yhteishallinnointidirektiivin (2014/26/EU) 12 artiklan 4 kohdan mukaan tekijänoikeustuloista tehtävistä vähennyksistä voidaan rahoittaa sosiaali-, kulttuuri- tai koulutuspalveluja. Lisäksi hän totesi, ettei yhdessäkään yhteishallinnointidirektiivin säännöksessä edellytetä nimenomaisesti, että yhteishallinnointiorganisaatiot tarjoaisivat tekijänoikeustuloista tehtävillä vähennyksillä rahoitettavia kulttuuri- tai koulutuspalveluja vain suoraan asianomaisten oikeuksien haltijoille.

Julkisasiahenkilö totesi, että tietoyhteiskunnan tekijänoikeusdirektiivissä (2001/29/EY) edellytetään vain, että oikeudenhaltijat saavat sopivan hyvityksen yksityistä kopiointia koskevan poikkeuksen nojalla. Hän muistutti, että sopivan ja oikeudenmukaisen hyvityksen arviointi on väistämättä likimääräistä ja sen arviointi jätetään jäsenvaltioille. Näin ollen julkisasiahenkilö piti mahdollisena, että yksityisestä kopioinnista perittävästä maksusta suhteellisen pieni osa käytetään sellaisen toiminnan rahoittamiseen, josta voivat hyötyä henkilöt, jotka eivät ole oikeudenhaltijoita, edellyttäen, että oikeudenhaltijat saavat suoraan tai välillisesti yksityistä kopiointia koskevan poikkeuksen nojalla maksettavan sopivan hyvityksen.

Yleisölle lainauksesta maksettavan korvauksen osalta julkisasiahenkilö katsoi niin ikään, ettei mikään ole esteenä sille, että korvaus maksetaan oikeudenhaltijoille välillisesti heidän hyväkseen perustettujen sosiaali- ja kulttuurialan laitosten kautta.

Toisen ennakkoratkaisukysymyksen osalta julkisasiahenkilö totesi, että mikäli unionin tuomioistiun päättäisi olla noudattamatta annettua vastausehdotusta, voisi mainituista sosiaali-, kulttuuri- ja koulutuspalveluista hyötyä kaikki ne oikeudenhaltijat, joiden oikeuksien hallinnointi kuuluu asianomaisen organisaation toimialaan.

Julkisasiahenkilö ehdotti, ettei unionin oikeus ole esteenä jäsenvaltion lainsäädännölle, jonka perusteella osan hyvityksinä ja korvauksina saaduista tuloista voi käyttää kulttuuritoimintaan, josta voivat hyötyä myös henkilöt, jotka eivät ole tekijänoikeudenhaltijoita, edellyttäen, että he saavat suoraan tai välillisesti sopivat hyvityksen tai korvauksen.

Julkisasiahenkilön ratkaisuehdotuksen voit kokonaisuudessaan lukea täältä.

Kuva: Unsplash / Guillaume Périgois