Joan Mitchell -säätiö v. Louis Vuitton ja Burberryn ruutukuosi ei kelpaa tavaramerkiksi virtuaalihyödykkeille

Louis Vuittonin käytti maalauksia mainoskampanjassaan ilman lupaa

Helmikuun lopussa Joan Mitchell -säätiö lähetti muotitalo Louis Vuittonille kieltokirjeen, jossa vaadittiin Vuittonia perumaan uuden mainoskampanjansa. Säätiö edustaa kuuluisan taidemaalarin Joan Mitchellin perintöä ja etuja. Säätiön mukaan Vuitton on käyttänyt luvatta Mitchellin maalauksia mainoskampanjassaan.

Mitchellin maalauksia on parhaillaan näytillä Louis Vuitton -säätiön galleriassa Pariisissa. Vuitton oli aiemmin pyytänyt lupaa maalausten käyttöön mainoskampanjassa, mutta säätiö ei myöntänyt siihen lupaa. Kielloista huolimatta Vuitton julkaisi helmikuussa mainoskampanjan, jossa näyttelijä poseeraa Vuittonin Capucine-käsilaukun kanssa Mitchellin maalausten edessä. Se, että taideteokset on asetettu näytille galleriaan, ei tarkoita sitä, että Vuittonilla olisi oikeus käyttää maalauksia mainonnassaan.

Vuittonin mainokset olivat näkyvillä verkossa ja lehdissä, mutta nyt Vuitton on poistanut mainoskampanjan sosiaalisesta mediastaan ja verkkosivuiltaan. Nähtäväksi jää, ryhtyykö säätiö oikeustoimiin tekijänoikeusloukkauksesta vai tullaanko asia sopimaan.

Lue lisää englanniksi täältä.

EUIPO hylkäsi Burberryn hakemuksen rekisteröidä ruutukuosi virtuaalihyödykkeille

Burberry haki ruutukuosinsa rekisteröintiä EU-tavaramerkkinä tavaramerkkiluokkien 9, 35 ja 41 tavaroille ja palveluille, mukaan lukien NFT:lle ja muille ladattaville virtuaalihyödykkeille sekä myös vaatteille ja asusteille, joiden rekisteröintiä EUIPO vastusti. EUIPO hylkäsi Burberryn hakemuksen osittain sillä perusteella, että haettu merkki oli Euroopan unionin tavaramerkkiasetuksen (EUTMR) 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti vailla erottamiskykyä.

Burberryn ruutukuosi muodostuu mustista, punaisista ja valkoisista viivoista beigen värisellä pohjalla. Ruutukuosin osalta EUIPO totesi, että yleisesti ottaen sellaisen koristeellisen kuviomerkin, joka on yksinkertainen ja tavanomainen, on katsottu olevan vailla sellaista elementtiä, joka herättää kuluttajien huomion ja on riittämätön osoittamaan tavaroiden ja palvelujen alkuperää. Kun arvioidaan haettua merkkiä sille osoitettujen hyödykkeiden valossa, jotka ovat sekä virtuaalisia että reaalimaailman vaatteita, kenkiä ja asusteita, EUIPO huomautti, että merkin kuvio on tarkoitettu asetetuksi tiettyyn kohtaan hyödykettä tai kattamaan koko hyödyke, eli merkki koskisi tavaroiden ulkomuotoa. Siten EUIPO arvioi merkin erottamiskykyä niiden periaatteiden mukaisesti, joita sovelletaan kolmiulotteisiin merkkeihin. Tätä tukee myös se, että myös kuluttaja käsittää virtuaalimaailman hyödykkeet vastaavasti kuin reaalimaailman hyödykkeet, koska niiden keskeinen piirre on jäljitellä reaalimaailman tavaroita.

EUIPO totesi, että koska ruutukuvion muodostavien elementtien yhdistelmä on ilmeinen ja tyypillinen hakemuksessa osoitetuille tavaroille, eikä se olennaisesti eroa muista ruutukuviosta, merkillä ei ole EUTMR:ssa edellytettyä erottamiskykyä.

Lue lisää englanninkielisestä uutisesta täältä.

Kuva: Unsplash, Anokhi De Silva