EUYT:n syyskuun tavaramerkkiratkaisuja – Tertanium ja Kingsbury v Finsbury
Euroopan unionin yleinen tuomioistuin (EUYT) on antanut syyskuussa jo useita tavaramerkkejä koskevia ratkaisuja. Alla on niistä kaksi tarkemmin avattuna
EUYT antoi 4.9.2024 tuomion asiassa T-73/23. Kyse oli riidasta kahden ”Tertanium” EU-tavaramerkin välillä.
Tapauksessa kantaja Tertanium AG vaati SEUT 263 artiklaan perustuen Euroopan unionin teollis- ja tekijänoikeusviraston (EUIPO) valituslautakunnan 2.11.2022 tekemän päätöksen asiassa R 1706/2021-4 (riidanalainen päätös) kumoamista. Tapauksessa osapuolena oli lisäksi DPF AG.
DPF AG haki tavaramerkkiä kuviomerkilleen ”Tertanium” EU:ssa 11.8.2016. Tavaramerkkiä haettiin Nizzan sopimuksen mukaisille luokille 35, 36, 41, 43 ja 44. Tertanium AG vastusti tätä tavaramerkkiä 13.12.2016 omaan aiempaan tavaramerkkiinsä vedoten. Tertanium AG:n tavaramerkki ”Tertanium – wohnen und leben im dritten alter” oli rekisteröity 1995 luokille 35 ja 42.
Nämä luokat kattoivat silloin:
Luokka 35: ” Business and commercial management of establishments, namely management of institutions in the health and care sectors, in particular for retirement homes”
Eli luokkaan 35 kuuluvat pääasiassa palvelut, jotka liittyvät kaupallisen tai teollisen yrityksen liikkeenjohtoon, liiketoimintaan, liikkeenjohdon organisointiin ja yrityshallintoon sekä mainonta-, markkinointi- ja myynninedistämispalvelut. Tässä tapauksessa nimenomaan terveyteen ja hoivaan liittyen, erityisesti vanhainkodeille.
Luokka 42: ”Consultations, promotion and planning of establishments, namely institutions in the health and care sectors, in particular for retirement homes”
Eli luokalla 42 viitattiin tässä tapauksessa terveydenhuolto- ja hoiva-alan laitosten, erityisesti vanhainkotien, konsultointi, edistämiseen ja suunnitteluun.
EUIPO pyysi Tertanium AG:ltä todisteita siitä, että tavaramerkkiä olisi käytetty edellisen viiden vuoden aikana sellaisessa toiminnassa, jota sen rekisteröinti kattoi.
28.9.2021 EUIPO hylkäsi Tertanium AG:n kanteen, sillä perusteella, että tavaramerkkiä ei oltu käytetty niiden luokkien mukaisessa toiminnassa, mihin se oli rekisteröity. Tavaramerkkiä oli heidän mielestään käytetty vain yleisesti vanhainkodin hoitoon liittyvissä tehtävissä. Tertanium AG valitti päätöksestä, mutta myös valitus hylättiin. Valituslautakunta katsoi, että olennainen kysymys oli se, oliko aikaisempaa tavaramerkkiä, sillä tavalla kuin kantajan oli sen rekisteröinyt eli oliko sitä käytetty luokkaan 35 kuuluvien palvelujen osalta. Valituslautakunta totesi, että palveluluetteloa on tulkittava sanamuodon mukaan ja sen vuoksi oli selvää, että kantaja ei ollut pystynyt näyttämään, että se olisi käyttänyt tavaramerkkiä kummassakaan rekisteröidyissä luokissa. Sen sijaan tavaramerkkiä oli käytetty monen muun luokan alaisissa palveluissa.
Tertanium AG valitti EUYT:lle tästä päätöksestä. EUYT totesi myös, että Tertanium AG ei ollut pystynyt näyttämään käyttöä rekisteröidyissä luokissa.
Tuomioistuin analysoi rekisteröityjen luokkien sanamuodon mukaista merkitystä ja tutki, oliko Tertanium AG käyttänyt tavaramerkkiä niiden luokkien osalta. Tuomioistuin päätyi siihen lopputulokseen, että sanamuodonmukainen tulkinta rekisteröidyistä luokista ei sisällä vanhainkotien toimintaa eli siltä osin rekisteröityjen luokkien mukaista toimintaa ei ole ollut. Lisäksi tuomioistuin katsoi tarkemmin Nizzan luokituksen luokan 35 kattavuutta ja totesi, että luokka 35 oli tarkoitettu kuvaamaan nimenomaan muiden yritysten avustamista eikä oman yrityksen toiminnan kattamista.
Tertanium AG vetosi eri kielisten versioiden välisiin eroihin, mutta tuomioistuin hylkäsi nämä väitteet.
Tertanium AG vetosi myös siihen, että heidän tarkoituksenaan oli rekisteröidä tavaramerkki oikeille luokille ja, että he ovat toimineet siinä uskossa 20-vuotta. Tuomioistuin hylkäsi Tertanium AG:n tarkoitukseen perustuvat väitteet, sillä rekisteröinnissä käytettyjä termejä on tulkittava objektiivisesti ja hakijan aikomuksen rekisteröintihetkellä ei tulisi vaikuttaa palvelujen tulkintaan. Lisäksi tuomioistuin huomautti, että Tertanium AG:n olisi pitänyt tietää, että tavaramerkki oli rekisteröity väärin ottaen huomioon, että se oli vuonna 2004 hakenut rekisteröitäväksi oikein luokitettua tavaramerkkiä.
T-606/23: Kingsbury v. Finsbury
EUYT antoi 11.9.2024 tuomion asiassa T-603/23. Kyse oli riidasta EU-tavaramerkin Kingsbury ja aiemman tavaramerkin Finsbury välillä.
Belles Marks LTD haki vuonna 2021 EUIPO:lta Kingsbury merkin rekisteröintiä EU-sanamerkiksi Nizzan luokan 33 alkoholijuomille (ei olut), alkoholijuomien valmistukseen tarkoitetuille valmisteille, juomien valmistukseen tarkoitetuille alkoholivalmisteille ja siiderille. Merkki rekisteröitiin.
Borco-Marken-Import Matthiesen GmbH & Co. KG (BMI Matthiesen) vastusti rekisteröintiä aiemman sanamerkkinsä FINSBURY perusteella, joka kattaa samaan luokkaan 33 kuuluvat tavarat, erityisesti koskien giniä.
EUIPO hyväksyi väitteen osittain ja hylkäsi haetun tavaramerkin seuraavien tavaroiden osalta: ”alkoholijuoma (ei olut); siideri”. Belle Marks LTD valitti päätöksestä. Valituslautakunta totesi, että vaikka tavarat ovat tapauksessa samankaltaisia, tavaramerkit ovat visuaalisesti hyvin erilaisia. Tavaramerkkien ”foneettinen” samankaltaisuus oli valituslautakunnan mukaan tavanomainen. Siten valituslautakunta totesi, että sekaannusvaaraa ei ole.
BMI Matthiesen valitti valituslautakunnan päätöksestä EUYT:lle. EUYT:n ratkaistavaksi tuli, oliko kyseessä olevien tavaramerkkien välillä sekaannusvaara. EUYT totesi, että EUIPO oli arvioinut väärin visuaalista ja foneettista samankaltaisuutta ja siten myös sekaannusvaaraa.
Tuomioistuin totesi, että tavaramerkkien Kingsbury ja Finsbury samankaltaisuutta arvioitaessa tulee siihen tulokseen, että visuaalinen samankaltaisuus on keskisuurta, koska sanojen loppuosat olivat identtiset ja sanat olivat lähes yhtä pitkiä. Samankaltaisuuden vuoksi tuomioistuin näki, että keskivertokuluttaja saattaa yhdistää tavaramerkit toisiinsa aiheuttaen sekaannusvaaraa. Kohdeyleisöksi eli keskivertokuluttajaksi katsottiin kuluttaja, joka ei tutki tavaramerkin yksityiskohtia vaan mieltää ne kokonaisuutena.
Foneettisen vertailun osalta tuomioistuin totesi, että EUIPO oli oikeassa, että alkukonsonantit ovat erilaiset. Kuitenkin sanojen kaksi kolmesta tavusta ovat identtiset. Ääntämys on samankaltainen. Tuomioistuin katsoi, että sana ”king” ei riittänyt poistamaan sekaannusvaaraa.
Tuomioistuin myös huomautti, että tapauksissa, jossa tavaramerkkien kattamat tavarat ovat osittain samanlaisia ja osittain samankaltaisia, tavaramerkkien välillä on oltava suurempi ero, jotta sekaannusvaara voidaan sulkea pois. EUYT siis katsoi, että visuaaliset ja foneettiset samankaltaisuudet huomioon ottaen osoittivat näiden kahden merkin välisen sekaannusvaaran. Tuomioistuin hyväksyi BMI Matthiesenin valituksen.
Kingsbury v Finsbury lyhyesti englanniksi täältä.
Kirjoittajat
