EUYT katsoi, että oikeussuojan tarpeella ei ole väliä arvioitaessa ehdotonta hylkäysperustetta tai menettämisvaatimusta

Euroopan Unionin yleinen tuomioistuin (EUYT) antoi 7.5.2025 ratkaisun asiassa T-1088/23, joka koski EU tavaramerkin menettämismenttelyä. Riidassa vastakkain oli RTL Group Markenverwaltungs GmbH (RTL) ja Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) , sekä väliintulijana Marcella Örtl (Marcella). RTL omistaa riidanalaisen kuviomerkin 14884911. Ratkaisussa pohdittiin oikeussuojan tarvetta, vilpitöntä mieltä ja myöhässä esitettyjen todisteiden kohtaloa.

Varsinainen ratkaisu

Marcella vaati RTL:n tavaramerkin kumoamista käyttämättömyyden perusteella. Mitättömyysosasto hyväksyi menettämisvaatimuksen osittain ja asia eteni valituslautakunnan käsiteltäväksi. Lopulta RTL valitti EUYT:lle EUIPO:n valituslautakunnan ratkaisusta, jossa valituslautakunta totesi, että tavaramerkin menettämisvaatimus voitiin ottaa tutkittavaksi. EUIPO samalla päätöksellä kumosi mitättömyysosaston päätöksen osittain siltä osin kuin siinä oli julistettu riidanalainen tavaramerkki menetetyksi luokkaan 9 kuuluvien ”optisten tallennuslevyjen” osalta, luokkaan 35 kuuluvien ”television, radion ja sähköisten tiedotusvälineiden välityksellä levitettävän mainonnan” palvelujen ja luokkaan 45 kuuluvien ”sosiaalisten verkkoyhteisöpalvelujen; verkon seuranhakupalvelujen” osalta, mutta hylännyt valituksen muuten.

RTL vaati, että riidanalainen päätös kumotaan tai muutetaan niin, että riidanalaisen tavaramerkin menettämistä koskeva vaatimus hylätään useisiin eri luokkiin kuuluvien tavaroiden osalta. EUYT päätyi muuttamaan EUIPO:n valituslautakunnan päätöstä siten, että menettämisvaatimus hylättiin luokkaan 35 kuuluvien tavaroiden ja palveluiden osalta, jotka vastaavat kuvausta ”mainonta-, markkinointi- ja myynninedistämispalvelut”. Muilta osin kanne hylättiin.

Oikeussuojan tarve ja vilpitön mieli

Kantaja riitautti valituslautakunnan päätelmän siitä, että menettämisvaatimuksen esittäjän oikeussuojan tarpeella, taloudellisella intressillä tai vilpittömällä mielellä ei ole merkitystä. Lisäksi kantaja väitti oikeuskäytäntöön ja EUIPO:n laajennetun valituslautakunnan ratkaisuun tukeutuen, että tietyissä olosuhteissa menettämisvaatimuksen väärinkäyttö voi johtaa vaatimuksen tutkimatta jättämiseen. Kantaja riitauttaa myös valituslautakunnan päätelmän, jonka mukaan havaittavissa ei ollut seikkoja, joiden perusteella olisi voitu päätellä, että menettämisvaatimuksen esittäminen merkitsi väärinkäyttöä. Kantaja vetosi näiden osalta oikeudellisiin virheisiin

EUYT totesi kuitenkin, että oikeussuoja tarve tai taloudellinen intressi eivät ole merkityksellisiä tässä asiassa. Kuka tahansa, jolla on sovellettavan lain mukaan siihen kelpoisuus, pystyy esittämään menettämisvaatimuksen. Rekisteröinnin ehdottomien hylkäysperusteiden tai menettämisperusteiden tarkoitus on suojata yleistä etua, jonka vuoksi näihin perustuvien vaatimusten esittäjän ei tarvitse todistaa oikeussuojan tarvettaan. Taloudellisen intressin tai oikeussuojan puute ei siis osoita, että menettämisvaatimuksen esittäminen olisi väärin. Ratkaisukäytäntö, jossa poikkeuksellisissa ja erityisissä olosuhteissa menettämisvaatimuksen tekeminen oli väärinkäyttö, ei sovellu tähän tilanteeseen, sillä vastaavia poikkeuksellisia ja erityisiä olosuhteita ei tässä tapauksessa ole. Lisäksi katsottiin, että tässä tapauksessa kantajan näkemyksen vastaisesti, väliintulijalla nimenomaan on intressi asiassa, koska sen tarkoitus on käyttää tavaramerkkiä.

Lue lisää tuomiosta kohdat 23-35.

Myöhässä esitetyt todisteet

Lisäksi tapauksessa käsiteltiin EUIPO:n velvollisuutta ottaa huomioon myöhässä esitettyjä todisteita. EUIPO:lla on sovellettavan lain ja oikeuskäytännön perusteella harkintavalta ottaa huomioon tai olla ottamatta huomioon myöhässä esitettyjä todisteita. EUYT katsoi, että sen tehtävä oli arvioida, onko valituslautakunta käyttänyt tehokkaasti laajaa harkintavaltaansa päättääkseen perustellusti ja ottaakseen asianmukaisesti huomioon kaikki merkitykselliset seikat päätöksessään siitä ottaako se tosiseikat tai todisteet, joihin on vedottu tai jotka on esitetty ensimmäisen kerran valituslautakunnassa, huomioon päätöksessään.

EUYT totesi, että valituslautakunta ei ollut käyttänyt harkintavaltaansa objektiivisesti ja perustellusti, koska valituslautakunta sivuutti myöhässä esitetyt todisteet vain koska niitä ei ollut esitetty eräissä kirjelmissä ja valituslautakunta ei tällöin tutkinut täyttyivätkö delegoidun asetuksen 2018/625 27 artiklan 4 kohdassa tarkoitetut edellytykset, joiden perusteella tällaiset valituslautakunnalle ensimmäistä kertaa esitetyt tosiseikat ja todisteet voidaan hyväksyä, nyt käsiteltävässä asiassa.

Viimeiseksi kantajan toisen ja kolmannen kanneperusteen kohdalla EUYT totesi muun muassa, että se, että tavaramerkki on laajalti tunnettu jossain alalla (esm. Media), ei tarkoita sitä, että tavaramerkkiä olisi tosiasiallisesti käytetty sellaisien luokkien tavaroilla, jossa sitä ei ole käytetty.

Ratkaisu on luettavissa täällä.

Kuva: Unsplash/Jonathan Velasquez