EUYT arvioi tavaramerkkikiistassa mitättömyysperusteiden rajoitusta

Tapauksessa (T‑136/23) Euroopan unionin yleinen tuomioistuin (EUYT) käsitteli tavaramerkkiriitaa, jossa myöhemmän tavaramerkin rekisteröinyt vetosi, ettei aikaisemman tavaramerkin omistaja voi vaatia tavaramerkin mitättömäksi julistamista käytön sallimisen perusteella. EUYT:n mukaan käytön sallimisen osoittaminen EUTMR 61 artiklan mukaisesti on vaikeaa, eikä pelkkä olettamus tietoisuudesta ole riittävä artiklan soveltamiselle.

Vintae Luxury Wine Specialists SLU (Vintae) haki logolleen ”Vintae” EU-tavaramerkin rekisteröintiä vuonna 2007 ja vuonna 2008 se rekisteröitiin luokassa 33 alkoholijuomat sekä luokassa 35 alkoholijuomien vähittäis- ja tukkukauppa. Grande Vitae GmbH (Grande Vitae) haki Vintaen tavaramerkin mitätöimistä, sillä Vitae omisti aiemman EU-tavaramerkin ”Vitae”. Kyseinen tavaramerkki oli rekisteröity Saksassa myös alkoholijuomia varten.

Vintae vetosi Euroopan unionin tavaramerkkiasetuksen (EUTMR) 61 artiklan 1 ja 2 kohtiin eli käytön sallimista koskeviin rajoituksiin. Artiklan mukaan, jos EU-tavaramerkin haltija on unionissa yhtäjaksoisesti viiden vuoden ajan sallinut myöhemmän EU-tavaramerkin käytön tästä käytöstä tietoisena, hänellä ei enää ole oikeutta aikaisemman tavaramerkin perusteella vaatia myöhemmän tavaramerkin julistamista mitättömäksi tavaroille tai palveluille, joissa myöhempää EU-tavaramerkkiä on käytetty, jollei myöhemmän EU-tavaramerkin rekisteröintihakemusta ole tehty vilpillisessä mielessä. 61 artiklan 1 kohta käsittelee suostumusta koskien EU-tavaramerkkioikeuksia ja 2 kohta kansallisia tavaramerkkioikeuksia koskevaa.

Tapauksessa Euroopan unionin teollis- ja tekijänoikeusviraston (EUIPO) mitätöintiosasto ja EUIPO:n valituslautakunta (BoA) julistivat tavaramerkin mitättömäksi EUTMR 8(1)(b) mukaisesti sekaannusvaaran vuoksi, sillä artiklan 61 soveltuminen ei ollut riittävän selkeää. Vintae nosti kanteen Euroopan unionin yleisessä tuomioistuimessa (EUYT).

EUYT kuitenkin hylkäsi valituksen, sillä se ei sisältänyt EUTMR:n artiklaa 8(1)(b) koskevia väitteitä, joiden perusteella BoA oli tehnyt päätöksensä. EUYT keskittyi tapauksessa tutkimaan 61(1) ja (2) EUTMR:n käytön sallimisen täyttymistä. Tuomioistuin rajoitti kuitenkin arvioinnin koskemaan vain 61(2) artiklaa, sillä BoA oli tehnyt sekaannusvaaran arviointia vain aikaisemman saksalaisen tavaramerkin osalta.

Tuomioistuin totesi, että viiden vuoden määräaika alkaa kulua vasta, kun aikaisemman tavaramerkin haltija voi vastustaa tätä myöhempää tavaramerkkiä. Tavaramerkin tulee siis olla jo rekisteröity sekä aikaisemman tavaramerkin haltijalla tulee olla tosiasiallista tietoa tavaramerkin käytöstä. Mahdollinen tietoisuus käytöstä tai oletus tietoisuuden olemassaolosta eivät vielä riitä.

Vintae vetosi todisteissaan useisiin messuihin ja kilpailuihin, joihin se ja Grande Vitae olivat osallistuneet. Tuomioistuin totesi, ettei näiden perusteella voitu olettaa Grande Vitaen olevan tosiasiallisesti tietoinen Vintaesta, vaan todisteet puhuivat olettamuksen puolesta. Tuomioistuimen mielestä se, että Vintae on käytön perusteella kyseisellä taloudellisella alalla yleisesti tunnettu ei riitä artiklan 61(2) käytön sallimisen soveltamiseen.

Alkuperäisen uutisen löydät täältä.

Kuva: Unspalsh/ Rodrigo Abreu