Vakaumusten vastainen parodia voi loukata tekijänoikeutta – EUT:n julkisasiamiehen ratkaisu
Ratkaistaviksi kysymyksiksi muodostuivat parodian käsitteen itsenäisyys sekä tämän käsitteen täyttämiseksi vaadittavat kriteerit.
Kantajina oli sarjakuva-albumi Suske en Wisken alkuperäisen luojan Willebrord Vandersteenin perillisiä, sekä kaksi yhtiötä, jotka olivat saaneet oikeudet kyseiseen sarjakuvaan (jäljempänä yhdessä kantaja). Vastaajana oli Johan Deckmyn, poliittisen puolueen Vlaams Belang jäsen, ja mainittua puoluetta tukeva järjestö Vrijheidsfonds (jäljempänä yhdessä vastaaja).
Kantajat väittivät, että heidän tekijänoikeuksiaan kyseiseen sarjakuvaan oli loukattu. Deckmyn oli jakanut Gentin kaupungin uuden vuoden vastaanotolla kalentereita, joiden kannessa oli parodinen piirros Gentin silloisesta pormestarista. Kantajien mukaan kuvan väritys oli tyypillinen Suske en Wisken kansille, ja piirroksen alareunassa oli käsinkirjoitettu teksti ”Fré [piirroksen tekijä], vapaasti Vandersteeniä mukaillen”. Sama piirros oli julkaistu myös mainitun puolueen verkkosivuilla ja julkaisussa, jota oli myös jaettu Gentin kaupungissa.
Kantajien mukaan alkuperäisestä kannesta tehty parodia loukkasi heidän moraalisia ja taloudellisia oikeuksiaan, ja antoi suurelle yleisölle sen virheellisen kuvan, että kantajat tukisivat kyseessä olevan äärioikeistolaisen puolueen arvoja. Heidän mukaansa parodia oli toteutettu tavalla, joka välitti ulkomaalaistaustaisia ihmisiä syrjivää viestiä, minkä takana kantajat eivät seisseet.
Julkisasiamiehen mukaan unionin oikeuden yhdenmukainen soveltaminen ja yhdenvertaisuusperiaate edellyttävä, että EU:n oikeutta on tulkittava itsenäisesti ja yhdenmukaisesti, ellei se sisällä nimenomaista viittausta jäsenvaltioiden oikeuteen sisällön ja ulottuvuuden määrittämiseksi. Kun tietoyhteiskuntadirektiivissä ei määritellä käsitettä parodia, eikä viitata nimenomaisesti jäsenvaltioiden oikeuteen, on käsitettä parodia tulkittava itsenäisesti.
Käsitteiden kriteereiden osalta julkisasiamies totesi parodian olevan rakenteellisesti jäljitelmä ja toiminnallisesti pilailua. Rakenteellisesti sillä on oltava sille ominainen omaperäinen luonne, mikä edellyttää kohtuudella sitä, ettei parodiaa sekoiteta alkuperäiseen teokseen. Tällaisena teoksena parodia on sekä jäljennös että uusi luomus.
Toiminnallinen aspekti on vaikeampi määritellä. Julkisasiamiehen mukaan parodia on taiteellisen ilmaisun muoto ja ilmaisunvapauden ilmentymä. Hän katsoo, että jäsenvaltioilla on huomattavaa harkintavaltaa määrittäessä sitä, täyttääkö teos parodian pilailullisen luonteen.
Otettaessa huomioon perusoikeuksien, esimerkiksi sanan- ja ilmaisunvapauden, painoarvo EU:ssa ja niiden kiistaton merkitys oikeusjärjestyksessä, julkisasiamies totesi, ettei tiettyä kuvaa pidä jättää parodian käsitteen ulkopuolelle vain siksi, että alkuperäisen kuvan tekijä ei yhdy kuvan sanomaan. Vaikka näin on, ei parodiaksi pitäisi kuitenkaan hyväksyä sellaisia alkuperäiseen teokseen tehtyjä muutoksia, joiden välittämä viesti on täysin vastakkainen yhteisön syvimmille vakaumuksille. Julkisasiamiehen mukaan alkuperäisen teoksen tekijöillä oli asiassa oikeus vedota tekijänoikeuden loukkaukseen.
Ratkaisuehdotus asiassa C-201/13 annettiin 22.5.2014 ja se on luettavissa kokonaisuudessaan Curia-tietokannassa: http://curia.europa.eu
(EL)