EUT:n ratkaisu: Coca-Cola pulloa ei voi rekisteröidä kolmiulotteiseksi tavaramerkiksi
Coca-Cola-yhtiö oli hakenut kolmiulotteista yhteisön tavaramerkkiä pullolle sisämarkkinoiden harmonivointivirastolta (OHIM), vedoten sen omaleimaisuuteen. Tarkastaja oli hylännyt rekisteröintihakemuksen tammikuussa 2013, koska haettu merkki oli ollut vailla erottamiskykyä verrattaessa muihin samanlaisiin markkinoilla oleviin tavaroihin. Yhtiö oli valittanut ratkaisusta. Toinen valituslautakunta oli ilmoittanut ratkaisullaan marraskuussa 2014 hylkäävänsä valituksen, koska haetulta merkiltä puuttui neuvoston asetuksen (EY) N:o 207/2009 artikloiden 7(1)(b) ja 7(3) tarkoittama erottamiskyky.
Coca-Cola vaati unionin yleistä tuomioistuinta kumoamaan OHIMin valituslautakunnan päätöksen. Harmonisointivirasto vaati hylkäämään yhtiön vaatimuksen kokonaan. Yhtiö nosti esiin kaksi vastinetta tukemaan toimiaan. Ensimmäinen vastine syytti artiklan (7)(1)(b) rikkomisesta. Tavaroiden markkinoiden huomattava kilpailu saattoi aiheuttaa pakkausten suunnittelemisen erottumaan muista vastaavista tuotteista. Yhtiö myönsi, että pullot voivat olla yksinkertaisesti toimivia, mutta useimpien muodot oli suunniteltu kiinnittämään kuluttajien huomio. Harmonisointivirasto kiisti yhtiön argumentit. Nestemäisten tuotteiden pakkaaminen oli pakollinen edellytys myynnille. Haettu tavaramerkki koostui sellaisten osien yhdistelmästä, joista mikään ei ollut erottamiskykyinen. Samanlaista pullon muotoa voitiin käyttää yleisesti samanlaisten tavaroiden myymisessä.
Yhtiön toinen vastine syytti artiklan 7(3) loukkaamisesta, koska haetusta tavaramerkistä oli joka tapauksessa tullut käytön perusteella erottamiskykyinen. Harmonisointivirasto kiisti nämäkin argumentit. Unionin oikeuskäytännöstä ilmeni, että rekisteröidäkseen tavaramerkin tämän artiklan alla oli merkin oltava tullut käytön perusteella erottamiskykyiseksi unionin jäsenvaltioissa. Yhtiön toimittama tutkimus kattoi alle puolet unionin jäsenvaltiosta, joten se ei ollut riittävä todiste merkin omaleimaisuudesta koko unionin alueella.
Tuomioistuimen täytyi tutkia, oliko merkki tullut erottamiskykyiseksi koko unionin alueella kohdeyleisön merkittävälle osalle. Ensimmäiseksi tuomioistuin totesi, etteivät tutkimukset sellaisinaan osoittaneet riittävällä tavalla, että haettu merkki olisi tullut erottamiskykyiseksi käytön perusteella jäsenvaltioissa merkitykselliselle yleisön osalle. Toiseksi toimitetut luvut mainontaan ja tiedotukseen tehdyistä investoinneista eivät koskeneet erityisesti haettua merkkiä. Luvut osoittivat Coca-Colan, Coca-Cola Lightin ja Coca-Cola Zeron tuotteet yksilöimättä mihin pakkaukseen viitattiin. Kolmanneksi, mm. yhtiön toimittamista tiedoista ei voitu päätellä, että myyntiluvut liittyivät täsmällisesti haettuun merkkiin. Mikään todisteista ei erikseen tarkasteltuna riittänyt osoittamaan, että haettu merkki olisi tullut käytön perusteella erottamiskykyiseksi. Tuomioistuin hylkäsi kanteen kokonaisuudessaan.
Tuomio luettavissa EUT:n Curia-sivustolla tapauksen numerolla T-114/14.
(KT)