EUT:n ratkaisu ylläpitäjän vastuusta alustalla julkaistuista tekijänoikeutta loukkaavista teoksista

Saksan liittovaltion ylimmän tuomioistuimen esittämässä, useita kysymyksiä sisältävässä ennakkoratkaisupyynnössä tiedusteltiin ensinnäkin erityisesti direktiivin 2001/29/EY (tietoyhteiskuntadirektiivi) yleisölle välittämistä ja yleisön saataviin saattamista koskevan 3 artiklan 1 kohdan tulkintaa. Toiseksi tulkintaa pyydettiin erityisesti direktiivin 2000/31/EY (sähköisestä kaupankäynnistä annettu direktiivi) tallennettujen tietojen säilytystä (hosting) koskevan 14 artiklan 1 kohdan osalta.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedusteli kummassakin asiassa esittämällään ensimmäisellä kysymyksellä lähinnä, onko tekijänoikeusdirektiivin 3 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että sellaisen videonjakoalustan tai sellaisen tiedostojen hosting- ja jakoalustan ylläpitäjä, jolla käyttäjät voivat laittomasti saattaa yleisön saataviin suojattuja sisältöjä, suorittaa itse pääasioissa kyseessä olevan kaltaisissa olosuhteissa näiden sisältöjen kyseisessä säännöksessä tarkoitetun ”yleisölle välittämisen”. Kysymyksenä oli siis, toteuttaako videonjakoalustan tai tiedostojen hosting- ja jakoalustan ylläpitäjä itse välittämistoimen tällaisen alustan käyttäjän mahdollisesti toteuttaman välittämistoimen lisäksi.

Asiassa C-682/18 ilmeni muun muassa, ettei YouTube osallistu sen alustan käyttäjien alustalle lataamien sisältöjen luomiseen tai valitsemiseen, ja ettei se käy läpi eikä valvo näitä sisältöjä ennen niiden lataamista alustalle automaattisessa prosessissa. Asiassa ilmeni myös, että YouTube ilmoittaa käyttäjilleen selkeästi yleisissä käyttöehdoissaan ja kunkin alustalle lataamisen yhteydessä siitä, ettei alustalle saa laittaa suojattuja sisältöjä tekijänoikeuden vastaisesti. Asiassa C-683/18 ilmeni puolestaan muun muassa, ettei myöskään Cyando, joka on Uploaded-nimisen tiedostojen hosting- ja jakoalustan ylläpitäjä, luo, valitse, käy läpi tai valvo sen alustalle ladattuja sisältöjä. Cyando ilmoittaa lisäksi käyttäjilleen alustansa käyttöehdoissa, etteivät nämä saa loukata tekijänoikeutta sen välityksellä.

EUT päätyi vastaamaan kummassakin asiassa esitettyyn ensimmäiseen kysymykseen, että tietoyhteiskuntadirektiivin 3 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että sellaisen videonjakoalustan tai sellaisen tiedostojen hosting- ja jakoalustan ylläpitäjä, jolla käyttäjät voivat laittomasti saattaa yleisön saataviin suojattuja sisältöjä, ei suorita näiden sisältöjen kyseisessä säännöksessä tarkoitettua ”yleisölle välittämistä”, jollei se pelkän alustan käyttöön antamisen lisäksi myötävaikuta siihen, että yleisölle annetaan pääsy tällaisiin sisältöihin tekijänoikeuden vastaisesti.

EUT totesi jälkimmäisestä tilanteesta olevan kyse etenkin silloin, kun ylläpitäjällä on konkreettinen tieto siitä, että sen alustalla on saatettu laittomasti saataviin suojattua sisältöä, ja se jättää poistamatta sen tai estämättä pääsyn siihen viipymättä. Näin on myös silloin, kun ylläpitäjä – vaikka se tietää tai sen pitäisi tietää, että sen alustan käyttäjät yleisesti ottaen saattavat suojattuja sisältöjä laittomasti yleisön saataviin sen alustan välityksellä – jättää toteuttamatta asianmukaiset tekniset toimenpiteet, joita tavanomaisen huolelliselta toimijalta voidaan odottaa sen tilanteessa tekijänoikeuden loukkausten uskottavaksi ja tehokkaaksi estämiseksi kyseisellä alustalla, tai myös kun kyseinen ylläpitäjä osallistuu yleisölle laittomasti välitettyjen suojattujen sisältöjen valitsemiseen, tarjoaa alustallaan tällaisten sisältöjen laittomaan jakamiseen erityisesti tarkoitettuja välineitä tai edistää tietoisesti tällaista jakamista. Tästä voi olla osoituksena se, että ylläpitäjä on omaksunut liiketoimintamallin, jossa sen alustan käyttäjiä kannustetaan välittämään laittomasti yleisölle suojattuja sisältöjä alustalla.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedusteli kummassakin asiassa esittämillään toisella ja kolmannella kysymyksellä, jotka EUT käsitteli yhdessä, onko sähköisestä kaupankäynnistä annetun direktiivin 14 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että videonjakoalustan tai tiedostojen hosting- ja jakoalustan ylläpitäjän toiminta kuuluu kyseisen säännöksen soveltamisalaan siltä osin kuin tämä toiminta koskee sen alustan käyttäjien kyseiselle alustalle lataamia sisältöjä. Jos näin olisi, ennakkoratkaisukysymyksillä tiedusteltiin lähinnä, onko direktiivin 14 artiklan 1 kohdan a alakohtaa tulkittava siten, että kyseisellä ylläpitäjällä on oltava tieto käyttäjiensä laittomista konkreettisista toimista, jotka liittyvät sen alustalle ladattuihin suojattuihin sisältöihin, jotta ylläpitäjä jäisi kyseisen säännöksen nojalla tuossa 14 artiklan 1 kohdassa säädetyn vastuusta vapautuksen ulkopuolelle.

Sähköisestä kaupankäynnistä annetun direktiivin 14 artiklan mukaan palveluntarjoaja ei ole vastuussa palvelun vastaanottajan pyynnöstä tallennetuista tiedoista. Vastuusta vapautuminen edellyttää, että palveluntarjoajalla ei ole tosiasiallista tietoa laittomasta toiminnasta tai tiedoista, eikä tosiasioista tai olosuhteista, joiden perusteella laittomuus on ilmeistä. Lisäksi palveluntarjoajan tulee toimia tietojen poistamiseksi tai pääsyn estämiseksi heti saatuaan tiedon laittomuudesta.

EUT päätyi vastaamaan kummassakin asiassa esitettyihin toiseen ja kolmanteen kysymykseen, että sähköisestä kaupankäynnistä annetun direktiivin 14 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että ylläpitäjän toiminta kuuluu kyseisen säännöksen soveltamisalaan, kunhan ylläpitäjällä ei ole sellaista aktiivista roolia, jonka vuoksi se tuntee sen alustalle ladatut sisällöt tai valvoo niitä. Ylläpitäjä jää kyseisen säännöksen nojalla 14 artiklan 1 kohdassa säädetyn vastuusta vapautuksen ulkopuolelle ainoastaan, jos se on tietoinen käyttäjiensä konkreettisista laittomista toimista, jotka liittyvät sen alustalle ladattuihin suojattuihin sisältöihin.

Koko ratkaisu on luettavissa täältä.

(JT)