EUT:n ratkaisu vuokraus- ja lainausdirektiivien mukaisesta yleisölle välittämisestä audiovisuaaliseen teokseen sisältyvien äänitteiden osalta

19.11.2020

EUT antoi 18.11.2020 ratkaisun asiassa C-147/19, jossa vastakkain olivat Atresmedia Corporación de Medios de Comunicación SA (”Atresmedia”) sekä yhteisvalvontajärjestöt Asociación de Gestión de Derechos Intelectuales (”AGEDI”) ja Artistas Intérpretes o Ejecuventes, Sociedad de Gestión de España (”AIE”). Atresmedialla on useita televisiokanavia, ja AGEDI sekä AIE hallinnoivat äänitteiden tuottajien ja esittävien taiteilijoiden immateriaalioikeuksia.

Ennakkoratkaisupyyntö koski vuokraus- ja lainausoikeuksista sekä tietyistä tekijänoikeuden lähioikeuksista henkisen omaisuuden alalla annettujen direktiivien 92/100/ETY 8 artiklan 2 kohdan ja 2006/115/EY 8 artiklan 2 kohdan tulkintaa. Saman sisältöisten säännösten mukaan jäsenvaltioiden on säädettävä oikeudesta, jolla voidaan varmistaa, että käyttäjä maksaa kohtuullisen kertakorvauksen, jos kaupallisessa tarkoituksessa julkaistua äänitettä tai sen kopiota käytetään yleisölle välittämiseen.

Espanjan ylin tuomioistuin oli esittänyt asiassa EUT:lle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

  1. Sisältääkö direktiivien 92/100 ja 2006/115 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu kaupallisessa tarkoituksessa julkaistun äänitteen kopion käsite kaupallisessa tarkoituksessa julkaistun äänitteen kopioimisen sellaiseen audiovisuaaliseen tallenteeseen, jolle on tallennettu audiovisuaalinen teos?
  2. Jos edelliseen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko televisiolähetystoiminnan harjoittaja, joka käyttää elokuvateoksen tai audiovisuaalisen teoksen tallenteen sisältävää audiovisuaalista tallennetta, jolle tämä kaupallisessa tarkoituksessa julkaistu äänite on kopioitu, mihin tahansa välittämiseen yleisölle, velvollinen maksamaan direktiivien 92/100 ja 2006/115 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun kohtuullisen kertakorvauksen?

Kaupallisessa tarkoituksessa julkaistut äänitteet tai niiden kopiot oli asiassa sisällytetty sellaisiin audiovisuaalisiin tallenteisiin, joille oli tallennettu audiovisuaalisia teoksia. Nämä tallenteet oli myöhemmin välitetty yleisölle Atresmedian televisiokanavilla.

EUT totesi, ettei unionin tekijänoikeutta koskevissa direktiiveissä määritellä äänitteen käsitettä. Direktiivissä 92/100 tukeudutaan kuitenkin erityisesti Rooman yleissopimukseen, jolla on välillisiä vaikutuksia unionissa. Yleissopimuksessa äänitteen käsite määritellään ”yksinomaan kuultavaksi” tarkoitetuksi. Lisäksi EUT huomautti, että direktiivin 2006/115 8 artiklan 2 kohtaan sisältyvää käsitettä ”äänite” on tulkittava WTTP:n sisältämän vastaavan käsitteen mukaisesti, koska kyseisen sopimuksen määräykset ovat unionin oikeusjärjestyksen erottamaton osa. WTTP:n mukaan ”äänitteellä” tarkoitetaan ”esityksen äänistä tai muista äänistä tai ääniä edustavista merkeistä tehtyä tallennetta, joka on muussa muodossa kuin elokuvateokseen tai muuhun audiovisuaaliseen teokseen sisältyvänä tallenteena”.

Näistä syistä EUT katsoi, että audiovisuaalisen teoksen tallenteen sisältävää audiovisuaalista tallennetta ei voida pitää direktiivien 92/100 ja 2006/115 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna ”äänitteenä”.

Niin ikään direktiiveissä määrittelemättömästä ”kopion” käsitteestä EUT totesi, että Rooman yleissopimuksessa määritellään kopiointi siten, että sillä tarkoitetaan ”yhden tai useamman kappaleen valmistamista tallenteesta”. Koska audiovisuaalisen teoksen tallenteen sisältävää audiovisuaalista tallennetta ei kuitenkaan voida pitää ”äänitteenä”, ei tällainen tallenne voi olla myöskään kyseisen äänitteen kappale, eikä se näin ollen voi kuulua säännöksissä tarkoitetun käsitteen ”äänitteen kopio” alaan.

Näin ollen EUT päätyi katsomaan, ettei audiovisuaalisen teoksen tallenteen sisältävää audiovisuaalista tallennetta voida pitää direktiivien 92/100 ja 2006/115 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna ”äänitteenä” tai ”sen kopiona”. Tästä seuraa, ettei tällaisen tallenteen välittäminen yleisölle aiheuta säännöksissä tarkoitettua korvausoikeutta.

EUT ratkaisi asian katsomalla, että direktiivin 92/100 8 artiklan 2 kohtaa ja direktiivin 2006/115 8 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että käyttäjän ei tarvitse maksaa näissä säännöksissä tarkoitettua kohtuullista kertakorvausta, kun se välittää yleisölle audiovisuaalisen tallenteen, joka sisältää sellaisen audiovisuaalisen teoksen tallenteen, johon äänite tai sen kopio on sisällytetty.

Koko ratkaisu on luettavissa täältä.

(JT)