EUT:n ratkaisu unionin yleisen tuomioistuimen tavaramerkin erottamiskykyä koskevasta arvioinnista ja perusteluiden riittävyydestä

23.6.2020

EUT antoi 18.6.2020 ratkaisun muutoksenhakuasiassa C-702/18 P, jossa olivat vastakkain Przedsiębiorstwo Produkcyjno-Handlowe ”Primart” Marek Łukasiewicz (valittaja) ja EUIPO. Muutoksenhaku perustui EU-tavaramerkkiä koskevaan väitemenettelyyn, ja asiassa arvioitiin erityisesti seikkoja, jotka unionin yleisen tuomioistuimen tuli viran puolesta ottaa huomioon perustellessaan tuomiotaan.

Valittaja oli hakenut kuviomerkin PRIMART Marek Łukasiewicz rekisteröimistä EU-tavaramerkiksi. Bolton Cile España oli tehnyt väitteen tavaramerkin rekisteröintiä vastaan luokan 30 tavaroiden osalta. Väite perustui tavaramerkkiasetuksen N:o 207/2009 sekaannusvaaraa koskevaan 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaan. EUT:ssa käsiteltävässä asiassa oli kyse EU-tavaramerkin rekisteröintiä koskevasta muutoksenhausta. Valittaja vaati, että EUT kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen antaman riidanalaisen tuomion, jossa se hylkäsi EUIPO:n väitemenettelyä koskevan päätöksen. Arvioitavaksi tuli, oliko unionin yleinen tuomioistuin rikkonut asetuksen N:o 207/2009 76 artiklan 1 kohtaa, kun se jätti valituksenalaisessa tuomiossa tutkimatta valittajan väitteet aikaisemman tavaramerkin heikosta erottamiskyvystä. Tutkimatta jättäminen perustui siihen, että valittaja oli esittänyt väitteet ensimmäisen kerran kyseisessä tuomioistuimessa.

Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 188 artiklan mukaan ”asian käsittelyyn unionin yleisessä tuomioistuimessa liittyvillä asianosaisten toimittamilla kirjelmillä ei voida muuttaa oikeusriidan kohdetta siitä, mikä se oli valituslautakunnassa”. Unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi otettavat seikat määräytyvät valituslautakunnan oikeusriidan kohteen perusteella. Asetuksessa N:o 207/2009 säädetään, että rekisteröinnin hylkäämisen suhteellisia perusteita koskevassa menettelyssä tutkimus rajataan seikkoihin, joihin osapuolet ovat vedonneet, ja osapuolten esittämiin vaatimuksiin.

Valittaja ei ollut valituslautakunnassa vedonnut aikaisemman tavaramerkin heikkoon erottamiskykyyn pohjautuviin seikkoihin. Valittajan mukaan tämä olisi valituslautakunnan pitänyt joka tapauksessa tutkia. EUT totesi, että valituslautakunnan tulee ratkaista kaikki kysymykset, jotka osapuolten esittämät perusteet ja vaatimukset huomioon ottaen ovat tarpeen kyseisen asetuksen asianmukaisen soveltamisen varmistamiseksi. Sama koskee kysymyksiä, joista valituslautakunnalla on käytettävissään kaikki tarpeelliset asian ratkaisemiseksi tarpeelliset seikat, vaikka osapuolet eivät olisi vedonneet valituslautakunnassa mihinkään oikeudelliseen seikkaan, joka liittyy näihin kysymyksiin. Edellä mainitun valossa asetuksen N:o 207/2009 76 artiklaa ja unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 188 artiklaa ei voitu tulkita niin, että kysymykset, joista valituslautakunnan tuli lausua, ei tulisi otettaviksi oikeusriidan kohteeseen yleisessä tuomioistuimessa jos niitä ei ole esitetty valituslautakunnassa käydyn menettelyn aikana.

EUT katsoi, että EUIPO:n olisi tullut tutkia aikaisemman tavaramerkin ominaispiirteisiin perustuva erottamiskyvyn arviointi viran puolesta kun arviointi ei edellyttänyt osapuolten toimitettavia tosiseikkoja. EUT:n mukaan unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen valituksenalaisessa tuomiossa jättäessään tutkimatta valittajan väitteet aikaisemman tavaramerkin väitetystä heikosta erottamiskyvystä sillä perusteella, että ne oli esitetty ensimmäisen kerran unionin yleisessä tuomioistuimessa.

EUT arvioi lisäksi unionin yleisen tuomioistuimen tekemien oikeudellisten virheiden seurauksia ja sitä, tulisiko valituksenalainen tuomio kumota. EUT otti huomioon, että unionin yleinen tuomioistuin olisi voinut tehdä asiassa erilaisen päätelmän jos se olisi ottanut valittajan väitteet aikaisemman tavaramerkin erottamiskyvystä tutkittaviksi. Unionin yleinen tuomioistuimen perusteluista ei EUT:n mukaan ilmennyt niitä syitä, joiden perusteella unionin yleinen tuomioistuin ei ollut hyväksynyt esitettyjä väitteitä. Myös unionin tuomioistuimella tulisi olla riittävät tiedot voidakseen harjoittaa laillisuusvalvontaa. Kun yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion perustelut olivat riittämättömät, EUT katsoi, että unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalainen tuomio tuli kumota oikeudellisen virheen perusteella.

EUT:n ratkaisu on luettavissa täältä.

(AL)