EUT:n ratkaisu tuotteen ulkoasun suhteesta rekisteröidyn alkuperänimityksen suojaan
EUT antoi 17.12.2020 tuomion asiassa C-490/19, Syndicat interprofessionnel de défense du fromage Morbier (Morbier-juustoa edustava toimialayhdistys, ”toimialayhdistys”) v. Société Fromagère du Livradois SAS (juustoja valmistava ja kaupan pitävä yritys, ”SFL”). Asia koski maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta 20.3.2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 510/2006 13 artiklan 1 kohdan ja maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden laatujärjestelmistä 21.11.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1151/2012 13 artiklan 1 kohdan tulkintaa.
Morbier-juuston suojattuun alkuperänimitykseen liittyvän eritelmän tuotekuvauksessa mainitaan juuston ominaispiirteenä horisontaalinen musta raita, joka jakaa juuston kahteen osaan. Toimialayhdistys nosti SFL:ää vastaan kanteen Pariisin alioikeudessa vuonna 2013 moittien tätä suojatun nimityksen loukkaamisesta sekä vilpilliseen ja vapaamatkustukseen perustuvasta kilpailusta. SFL valmisti ja piti kaupan juustoa, jonka ulkoasussa toisinnettiin suojatun alkuperänimityksen Morbier kattaman tuotteen ulkoasu ja erityisesti musta raita. SFL käyttää omasta juustostaan nimeä Montboissié du Haut Livradois.
Kysymyksensä ensimmäisessä osassa ennakkoratkaisua pyytänyt Ranskan ylin tuomioistuin tiedusteli, onko asetusten 510/2006 ja 1151/2012 13 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että niissä kielletään ainoastaan se, että kolmas osapuoli käyttää rekisteröityä nimeä.
EUT katsoi, että säännöksiin sisältyy asteittainen kiellettyjen toimintojen luettelo, eikä niissä rajoituta kieltämään itse rekisteröidyn nimen käyttämistä. Vaikka asetusten 13 artiklan 1 kohdan d alakohdassa ei täsmennetä kiellettyjä toimintoja, niissä viitataan laajasti kaikkiin muihin kuin kyseisten artiklojen 13 artiklan 1 kohdan a, b ja c alakohdassa kiellettyihin toimintoihin, joista voi seurata, että kuluttajaa johdetaan harhaan kyseessä olevan tuotteen todellisen alkuperän suhteen. Säännöksissä ei siten ainoastaan kielletä itse rekisteröidyn nimen käyttämistä, vaan niiden soveltamisala on laajempi.
Kysymyksensä toisessa osassa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedusteli pääasiallisesti sitä, onko asetusten 510/2006 ja 1151/2012 13 artiklan 1 kohdan d alakohtaa tulkittava siten, että niissä kielletään rekisteröidyn nimen kattamalle tuotteelle ominaisen muodon ja ulkoasun toisintaminen, jos kyseinen toisintaminen saattaa johtaa kuluttajaa harhaan tuotteen todellisen alkuperän suhteen.
EUT huomautti, että on totta, että asetuksissa 510/2006 ja 1151/2012 säädetyn suojan kohteena on rekisteröity nimi eikä sen kattama tuote. Suojattuja alkuperänimityksiä suojataan kuitenkin siltä osin kuin ne yksilöivät tuotteen, jolla on tietty laatu tai tiettyjä ominaisuksia. Suojattu alkuperänimitys ja sen kattama tuote ovat siis tiiviissä yhteydessä. Ei siis voida katsoa, etteikö rekisteröidyn nimen kattaman tuotteen muodon tai ulkoasun toisintaminen voisi kuulua asetusten 510/2006 ja 1151/2012 13 artiklan 1 kohdan d alakohdan soveltamisalaan, vaikka kyseistä nimitystä ei ole kyseessä olevassa tuotteessa tai sen pakkauksessa. Tästä on kyse, jos toisintaminen saattaa johtaa kuluttajaa harhaan kyseisen tuotteen todellisen alkuperän suhteen.
Sen arvioimiseksi, onko asia näin, on erityisesti arvioitava, onko rekisteröidyn nimen kattaman tuotteen ulkonäön osatekijä kyseiselle tuotteelle leimallinen ja erityisen erottuva ominaisuus, jotta sen toisintaminen voisi yhdessä kaikkien tarkasteltavan asian kannalta merkityksellisten seikkojen kanssa saada tavanomaisen valistuneen ja kohtuullisen tarkkaavaisen ja huolellisen eurooppalaisen kuluttajan uskomaan, että kyseisen toisintamisen sisältävä tuote on tuote, jonka kyseinen rekisteröity nimi kattaa.
Koko ratkaisu on luettavissa täältä.
(JT)