EUT:n ratkaisu teoksien suojasta peer-to-peer- eli vertaisverkoissa

Mircom oli nostanut 6.6.2019 Antwerpenin yritystuomioistuimessa kanteen, jossa se vaati muun muassa, että Telenet määrätään toimittamaan sellaisten asiakkaidensa tunnistetiedot, joiden internetyhteyksiä väitettiin käytetyn Mircomin tuotevalikoimaan kuuluvien elokuvien jakamiseen vertaisverkossa BitTorrent-protokollan avulla.

Mircom oli todennut, että sillä oli hallussaan tuhansia dynaamisia IP-osoitteita, jotka Media Protector GmbH -niminen yhtiö oli tallentanut sen lukuun FileWatchBT-ohjelman avulla, kun kyseiset Telenetin asiakkaat olivat muodostaneet yhteyden tiedostojen jakamiseen tarkoitetulla BitTorrent-asiakasohjelmalla. Telenet oli vastustanut kannetta kahden muun Belgiaan sijoittautuneen internetyhteyden tarjoajan, Proximus NV:n ja Scarlet Belgium NV:n tukemana.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen ensimmäinen kysymys koski EUT:n uudelleen muotoilemana lähinnä sitä, onko tietoyhteiskuntadirektiivin 2001/29 3 artiklan 1 ja 2 kohtaa tulkittava siten, että säännöksessä tarkoitettua yleisön saataviin saattamista on se, että vertaisverkon käyttäjän päätelaitteelta ladataan kyseisen verkon muiden käyttäjien päätelaitteille mainitun käyttäjän aiemmin verkosta lataamia suojatun teoksen sisältävän mediatiedoston osia, vaikka kyseisiä osia itsessään voidaan käyttää vasta sitten, kun tietty määrä näitä osia on ladattu verkosta, ja vaikka BitTorrent-asiakasohjelman asetusten vuoksi kyseinen ohjelma suorittaa tämän verkkoon lataamisen automaattisesti.

EUT päätyi vastaamaan ensimmäiseen kysymykseen, että direktiivin 2001/29 3 artiklan 1 ja 2 kohtaa on tulkittava siten, että kysymyksessä kuvatussa menettelyssä on kyse säännöksessä tarkoitetusta yleisön saataviin saattamisesta. Merkitystä ei EUT:n mukaan ole sillä, että BitTorrent-asiakasohjelma suorittaa verkkoon lataamisen automaattisesti, kun käyttäjä on päätelaiteella, jolta käsin mainittu lataaminen tapahtuu, tilannut kyseisen ohjelman ja antanut suostumuksensa sen soveltamiselle sen jälkeen, kun hänelle on asianmukaisesti ilmoitettu sen ominaisuuksista.

Toisella ennakkoratkaisukysymyksellä tiedusteltiin lähinnä, onko teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta annettua direktiiviä 2004/48 tulkittava siten, että sellainen henkilö, joka on sopimuksen perusteella tiettyjen immateriaalioikeuksien haltija mutta joka ei itse käytä niitä vaan ainoastaan vaatii vahingonkorvausta oletetuilta oikeudenloukkaajilta (ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin oli tältä osin viitannut mahdollisuuteen luonnehtia Mircom ”tekijänoikeustrolliksi”), voi hyötyä kyseisen direktiivin II luvussa säädetyistä toimenpiteistä, menettelyistä ja oikeussuojakeinoista.

EUT katsoi kysymyksen kattavan kolme osaa eli ensinnäkin osan, joka koskee Mircomin kaltaisen henkilön asiavaltuutta vaatia direktiivin 2004/48 II luvussa säädettyjen toimenpiteiden, menettelyjen ja oikeussuojakeinojen soveltamista, toiseksi osan, joka koskee sitä, voiko tällaiselle henkilölle aiheutua kyseisen direktiivin 13 artiklassa tarkoitettua vahinkoa, ja kolmanneksi osan, joka koskee sitä, voidaanko saman henkilön tietopyyntö hyväksyä mainitun direktiivin 8 artiklan, luettuna yhdessä sen 3 artiklan 2 kohdan kanssa, nojalla.

EUT päätyi vastaamaan toiseen kysymykseen, että direktiiviä 2004/48 on tulkittava siten, että kysymyksessä tarkoitettu henkilö voi lähtökohtaisesti hyötyä kyseisen direktiivin II luvussa säädetyistä toimenpiteistä, menettelyistä ja oikeussuojakeinoista, jollei kyseisen direktiivin 3 artiklan 2 kohdassa säädetyn yleisen velvoitteen nojalla sekä kokonaisvaltaisen ja yksityiskohtaisen tutkinnan perusteella todeta, että hänen pyyntönsä merkitsee väärinkäyttöä. Erityisesti kyseisen direktiivin 8 artiklaan perustuvan tietopyynnön osalta on katsottava, että se on hylättävä myös, jos se ei ole perusteltu tai oikeasuhteinen, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkastettava.

EUT:n uudelleen muotoilemilla kolmannella ja neljännellä kysymyksellä tiedusteltiin lähinnä, onko yleisen tietosuoja-asetuksen 2016/679 käsittelyn lainmukaisuutta koskevan 6 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan f alakohtaa tulkittava siten, että se on esteenä yhtäältä sille, että immateriaalioikeuksien haltija ja kolmas osapuoli sen lukuun tallentavat järjestelmällisesti sellaisten vertaisverkon käyttäjien IP-osoitteet, joiden internetyhteyksiä väitetään käytetyn loukkaavassa toiminnassa, ja toisaalta sille, että näiden käyttäjien nimet ja postiosoitteet toimitetaan tälle haltijalle tai kolmannelle osapuolelle, jotta tämä voi nostaa vahingonkorvauskanteen siviilituomioistuimessa sen vahingon vuoksi, jota mainittujen käyttäjien väitetään aiheuttaneen.

EUT päätyi vastaamaan kolmanteen ja neljänteen kysymykseen, että asetuksen 2016/679 6 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan f alakohtaa, luettuna yhdessä sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivin 2002/58 15 artiklan 1 kohdan kanssa, on tulkittava siten, että se ei lähtökohtaisesti ole esteenä kysymyksissä tarkoitetulle menettelylle. Edellytyksenä on kuitenkin, että immateriaalioikeuksien haltijan tai kolmannen osapuolen tämän suuntaiset aloitteet ja pyynnöt ovat perusteltuja ja oikeasuhteisia eivätkä merkitse väärinkäyttöä ja niiden oikeudellinen perusta on direktiivin 2002/58 15 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa kansallisessa lainsäädännöllisessä toimenpiteessä, jolla rajoitetaan kyseisen direktiivin 5 ja 6 artiklassa vahvistettujen sääntöjen soveltamisalaa.

Koko ratkaisu on luettavissa täältä.

(JT)