EUT:n ratkaisu tavaramerkin käyttämättömyyden arvioimisajankohdasta
EUT antoi 17.12.2020 tuomion asiassa C‑607/19, Husqvarna AB (”Husqvarna”) v. Lidl Digital International GmbH & Co. KG (”Lidl”). Asia koski yhteisön tavaramerkistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 207/2009 51 artiklan 1 kohdan a alakohdan sekä Euroopan unionin tavaramerkistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 58 artiklan 1 kohdan a alakohdan tulkintaa.
Husqvarnalle oli 26.1.2000 rekisteröity kastelusuihkuttimia varten kolmiulotteinen EU-tavaramerkki 456244. Lidl oli heinäkuusta 2014 tammikuuhun 2015 myynyt letkusarjaa, joka Husqvarnan näkemyksen mukaan loukkasi tämän tavaramerkkiä. Husqvarna nosti Lidliä vastaan loukkauskanteen, minkä seurauksena Lidl vetosi vastakanteessaan Husqvarnan merkin käyttämättömyyteen.
Asia eteni Saksan liittovaltion korkeimpaan oikeuteen, joka tiedusteli EUT:lta, määritelläänkö asetuksen 207/2009 tai asetuksen 2017/1001 edellä mainituissa, menettämiseen johtavaa vastakannetta koskevissa artikloissa merkityksellinen päivämäärä sen arvioimiseksi, onko niissä tarkoitettu viiden vuoden yhtäjaksoinen jakso päättynyt. Edelleen ennakkoratkaisupyynnössä tiedusteltiin, toimiiko tällaisena päivämääränä vastakanteen tekemispäivä vai asian viimeinen käsittelypäivä.
EUT tarkasteli asiaa asetuksen 207/2009 nojalla todeten, ettei asetus ota nimenomaisesti kantaa tällaiseen merkitykselliseen päivämäärään. Se kuitenkin huomautti, että asetuksen 55 artiklan 1 kohdan mukaan yhteisön tavaramerkillä ei katsota olleen, menettämisvaatimuksen tai vastakanteen tekemispäivästä alkaen, asetuksessa tarkoitettuja vaikutuksia niiltä osin kuin haltijan on julistettu menettäneen oikeutensa. Edelleen päätöksessä voidaan säännöksen mukaan vahvistaa toisen osapuolen pyynnöstä aikaisempi päivä, jona jokin menettämisperuste on ilmennyt.
EUT katsoi, että asetuksen 207/2009 tulkinta, jonka mukaan viiden vuoden yhtäjaksoisen jakson päättymistä arvioitaisiin suhteessa asian viimeiseen käsittelypäivään, on yhteensopimaton näiden asetuksessa säädettyjen oikeuden menettämisen seurausten kanssa. Edelleen, vaikka säännös mahdollistaa menettämisen seurausten vahvistamisen vastakanteen tekemistä aikaisempaan ajankohtaan, se ei tarjoa tällaista mahdollisuutta vastakanteen tekemishetkeä myöhemmälle ajankohdalle.
Tulkinta, jonka mukaan arvioinnissa merkityksellinen päivämäärä olisi asian viimeinen käsittelypäivä kansallisessa tuomioistuimessa, on EUT:n mukaan yhteensopimaton EU-tavaramerkin yhtenäisen luonteen kanssa. Tavaramerkin menettämistä koskevan vastakanteen perusteltavuus ei voi jäädä riippuvaiseksi kansallisen prosessin kestosta.
EUT katsoi, että asetuksen 207/2009 51 artiklan 1 kohdan a alakohtaa on tulkittava siten, että EU-tavaramerkin menettämistä koskevassa vastakanteessa merkityksellinen päivämäärä sen selvittämiseksi, onko kyseisessä säännöksessä tarkoitettu viiden vuoden yhtäjaksoinen jakso päättynyt, on päivä, jolloin vastakanne on jätetty.
Ratkaisu on luettavissa täältä (saatavilla uutisen kirjoittamishetkellä englanniksi).
(JT)