EUT:n ratkaisu tavaramerkin erottamiskyvystä silloin, kun palvelua varten haettu merkki on tarkoitettu kiinnitettäväksi palvelun suorittamiseen käytettäviin tavaroihin

Valittaja oli tehnyt 23.11.2016 patentti- ja rekisterivirastolle kolme tavaramerkkihakemusta eri ajoneuvo- ja kuljetuspalveluista, jotka kuuluvat luokkaan 39. Hakemusten mukana oli kuvaus: ”Ajoneuvojen väritys esitetyn mukaisesti punaisella, valkealla ja oranssilla värillä”. Valittaja oli lisäksi täsmentänyt, että hakemukset eivät koskeneet itse ajoneuvojen muotoa eikä niitä peittävää mustaa tai harmaata väriä. Virasto hylkäsi hakemukset 29.8.2017 katsoen, että merkit olivat luonteeltaan yksinomaan koristeellisia, että niitä ei voitu mieltää hakemuksissa tarkoitettujen palvelujen erottavaksi tunnukseksi ja että niiltä puuttui näin ollen erottamiskyky.

Valittaja riitautti päätöksen Patent- och marknadsdomstolenissa (patentti- ja markkinatuomioistuin, Ruotsi), joka hylkäsi pääasian valittajan tekemän valituksen 29.3.2018. Tuomioistuin katsoi, että esitetty näyttö ei antanut riittävästi tukea sille, että merkkien värien tai muodon olisi katsottu poikkeavan siitä, miten muut yritykset koristelevat ajoneuvonsa, joten kohdeyleisön ei voitu katsoa mieltävän kyseisiä merkkejä kaupallisen alkuperän osoittajiksi.

Valittaja valitti tuomiosta Svea hovrätt, Patent- och marknadsöverdomstoleniin (patentti- ja markkinaoikeudellisissa asioissa ylioikeutena toimiva Svean hovioikeus, Ruotsi), joka esitti EUT:lle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

1. Onko direktiivin 2015/2436 4 artiklan 1 kohdan b alakohtaa tulkittava siten, että palvelujen tunnuksena olevan tavaramerkin rekisteröintihakemuksen, joka koskee tietyllä tavalla sijoitettua merkkiä, joka peittää valtaosan niistä fyysisistä esineistä, joita käytetään palvelujen suorittamiseen, yhteydessä on arvioitava sitä, liittyykö merkki esineiden ulkoasuun?
2. Mikäli vastaus ensimmäiseen kysymykseen on myöntävä, onko tavaramerkin poikettava merkittävästi yleisestä käytännöstä tai tavasta kyseisellä taloudenalalla, jotta sen voidaan katsoa olevan erottamiskykyinen?

EUT sovelsi pääasian tosiseikkoihin direktiivin 2008/95 säännöksiä. EUT:n mukaan sen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että tavaramerkin keskeisenä tehtävänä on taata merkillä varustetun tavaran tai palvelun alkuperä (Hansson, C-705/17). Tavaramerkin erottamiskykyä on ensiksi arvioitava suhteessa niihin tavaroihin tai palveluihin, joita varten rekisteröintiä haetaan, ja toiseksi suhteessa siihen, miten keskivertokuluttajista muodostuva kohdeyleisö mieltää tavaramerkin (Koninklijke KPN Nederland, C-363/99, Deutsches Patent- und Markenamt (#darferdas?), C-541/18). Arvioidessaan merkin erottamiskykyä toimivaltaisen viranomaisen on suoritettava konkreettinen tutkinta ottaen huomioon kaikki kyseisessä asiassa merkitykselliset seikat ja tarvittaessa myös merkin käyttö (Hartwall, C-578/17).

EUT katsoi, että kun tavaramerkkihakemus koskee merkkiä, joka on tarkoitettu kiinnitettäväksi yksinomaan ja järjestelmällisesti määrätyllä tavalla niin, että se peittää valtaosan palvelujen suorittamiseen käytettävistä tavaroista, tämän merkin erottamiskykyä ei voida arvioida erillään siitä, miten kohdeyleisö mieltää merkin kiinnittämisen näihin tavaroihin.  Näin on siksi, että vaikka tavaramerkkihakemus ei koske tavaroita, joita käytetään palvelujen suorittamiseen, kohdeyleisö mieltää kyseisen merkin muodostavat värikuviot siten, että ne on kiinnitetty kyseisiin tavaroihin, jotka yksinomaan ovat niiden alustana.

EUT:n mukaan ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on asian konkreettisessa ja kokonaisvaltaisessa arvioinnissa selvitettävä, voivatko rekisteröintihakemuksissa esitetyt väriyhdistelmät, jotka sisältävät systemaattisen sommitelman, antaa kyseisille merkeille erottamiskyvyn, joka perustuu niiden ominaispiirteisiin. Tämän edellytyksen on katsottava täyttyvän, jos arvioinnista ilmenee, että valittajan kuljetusajoneuvoihin sijoitetut väriyhdistelmät mahdollistavat sen, että keskivertokuluttaja erottaa ilman sekaannuksen mahdollisuutta kyseisen yrityksen tarjoamat kuljetuspalvelut muiden yritysten tarjoamista palveluista.

Arvioinnin yhteydessä ei EUT:n mukaan ole tarpeen tutkia, poikkeavatko merkit, joiden rekisteröintiä tavaramerkiksi haetaan, merkittävästi yleisestä käytännöstä tai tavasta kyseisellä taloudenalalla. Kyseistä arviointiperustetta sovelletaan tapauksissa, joissa merkki muodostuu sellaisen tavaran ulkoasusta, jota varten tavaramerkin rekisteröintiä haetaan (Henkel v. SMHV C-456/01 P ja C-457/01 P) ja silloin, kun merkki muodostuu sellaisen fyysisen tilan sisustuksen esittämisestä, jossa tarjotaan niitä palveluja, joita varten tavaramerkin rekisteröintiä haetaan (Apple, C-421/13). Käsiteltävänä olleessa tapauksessa ei ollut kyse tällaisista tilanteista.

EUT päätyi vastaamaan ennakkoratkaisukysymyksiin, että direktiivin 2008/95 3 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on tulkittava siten, että sellaisen merkin, jonka rekisteröintiä tavaramerkiksi haetaan palvelua varten ja joka muodostuu värikuvioista ja joka on tarkoitettu kiinnitettäväksi yksinomaan ja järjestelmällisesti määrätyllä tavalla niin, että se peittää valtaosan kyseisen palvelun suorittamiseen käytettävistä tavaroista, erottamiskykyä on arvioitava ottaen huomioon se, miten kohdeyleisö mieltää merkin kiinnittämisen näihin tavaroihin, eikä ole tarpeen tutkia, poikkeaako merkki merkittävästi yleisestä käytännöstä tai tavasta kyseisellä taloudenalalla.

Ratkaisu on luettavissa täältä.

(JT)