EUT:n ratkaisu oikeutetun edun käsitteestä suojatun maantieteellisen merkinnän saaneen tuotteen eritelmän muuttamisen yhteydessä

Nimitys ”Spreewälder Gurken” (Spreewaldin maustekurkut) on ollut rekisteröitynä 19.3.1999 lähtien suojattuna maantieteellisenä merkintänä. Spreewaldverein eV -niminen yhdistys jätti 18.2.2012 Saksan patentti- ja tavaramerkkivirastolle (”DPMA”) kyseisen tuotteen eritelmän muuttamista koskevan hakemuksen. Muutoshakemus julkaistiin 22.8.2014, ja Hengstenberg esitti sitä koskevan vastaväitteen 16.10.2014.

DPMA päätti 10.9.2015 tekemällään päätöksellä, että eritelmän muuttamista koskeva hakemus oli asetuksen N:o 1151/2012 mukainen. Hengstenberg valitti päätöksestä Saksan liittovaltion patenttituomioistuimeen, joka hylkäsi valituksen. Tuomioistuimen mukaan Hengstenberg ei ollut yhtäältä osoittanut Saksan kansallisessa lainsäädännössä tarkoitettua oikeutettua etua, minkä lisäksi valitus oli toisaalta joka tapauksessa perusteeton.

Asia eteni Saksan liittovaltion ylimpään tuomioistuimeen, joka esitti EUT:lle kolme toisiinsa sidonnaista ennakkoratkaisukysymystä. Tuomioistuin tiedusteli ensimmäisellä kysymyksellään, voiko jokainen luonnolliseen henkilöön tai oikeushenkilöön kohdistuva tosiasiallinen tai potentiaalinen taloudellinen vaikutus, joka ei ole täysin epätodennäköinen, olla muuta kuin vähäistä tuote-eritelmän muutosta koskevassa menettelyssä riittävä peruste katsoa, että kyse on asetuksen N:o 1151/2012 asianomaisissa artikloissa tarkoitetusta oikeutetusta edusta, joka on edellytyksenä muutoshakemusta koskevan vastaväitteen esittämiselle tai valituksen tekemiselle hakemuksen johdosta annetusta myönteisestä päätöksestä.

EUT huomautti, että käsitettä ”oikeutettu etu” on tulkittava samalla tavalla niin silloin, kun kyse on suojatun maantieteellisen merkinnän rekisteröintimenettelystä, kuin silloin, kun kyse on menettelystä, jossa merkinnän saaneen tuotteen eritelmään pyydetään tekemään muu kuin vähäinen muutos. Edelleen EUT huomautti, että oikeutetun edun käsitettä ei ole määritelty asetuksen N:o 1151/2012 säännöksissä. Tältä osin EUT totesi, että unionin oikeuden määräyksen tai säännöksen tulkitsemiseksi on otettava huomioon sen sanamuodon lisäksi sen asiayhteys sekä lainsäädännöllä tavoitellut tavoitteet ja syntyhistoria.

EUT totesi asetuksen N:o 1151/2012 asianomaisissa artikloissa käytetyistä ilmaisuista ”luonnolliset tai oikeushenkilöt, joiden oikeutettua etua asia koskee” käyvän selväksi, että lainsäätäjän tarkoituksena ei ole ollut ymmärtää piiriä suppeasti. EUT katsoi sanamuodosta ilmenevän selvästi, että oikeutettu etu ei ole varattu pelkästään toimijoille, jotka valmistavat sellaisia tuotteita ja elintarvikkeita, jotka ovat verrattavissa niiden toimijoiden valmistamiin tuotteisiin tai elintarvikkeisiin, joiden tuotteet ovat saaneet kyseisen suojatun maantieteellisen merkinnän, tai että se olisi varattu ainoastaan viimeksi mainituille tuottajille siten, että kaikki muut tuottajat jäisivät sen ulkopuolelle.

Asiayhteyden osalta EUT muistutti asetuksella N:o 1151/2012 käyttöön otetusta toimivaltojen jakojärjestelmästä seuraavan, että koska suojatun maantieteellisen merkinnän rekisteröintihakemuksen tai suojatun maantieteellisen merkinnän muutosta koskevan hakemuksen valvonta kuuluu lähinnä asianomaiselle jäsenvaltiolle, on erityisen välttämätöntä, että luonnollisille henkilöille tai oikeushenkilöille, jotka voivat taloudellisesta näkökulmasta tarkasteltuna hyötyä tuotteen rekisteröinnistä tai tuotteen eritelmän muusta kuin vähäisestä muuttamisesta tai päinvastoin kärsiä sen vuoksi vahinkoa, annetaan laaja mahdollisuus vastustaa hakemuksia, jotta niiden argumentit voidaan tutkia kansallisen vastaväitemenettelyn aikana.

Lainsäädännön tavoitteiden osalta EUT huomioi, että asetuksella N:o 1151/2012 pyrittiin muun muassa ottamaan käyttöön laatujärjestelmiä, estämään epäreilujen kilpailuedellytysten syntyminen sekä estämään suojattujen alkuperänimitysten ja suojattujen maantieteellisten merkintöjen väärinkäyttö. EUT katsoi oikeutetun edun käsitteen laajan tulkinnan sopivan parhaiten näiden tavoitteiden saavuttamiseen.

Laajaa tulkintaa tuki EUT:n mukaan niin ikään asetuksen N:o 1151/2012 syntyhistoria. Voimassa olevan asetuksen ja sen edeltäjien käsitevalinnat ilmentävät EUT:n mukaan unionin lainsäätäjän tahtoa mahdollistaa se, että oikeutta vastaväitteen esittämiseen kansallisen vastaväitemenettelyn yhteydessä tai sellaisen menettelyn yhteydessä, jota sovelletaan merkinnän saaneen tuotteen eritelmän muutosta koskeviin hakemuksiin, voi käyttää laaja henkilöryhmä.

EUT korosti, että se, onko oikeus vastaväitteen esittämiseen rekisteröintiä vastaan tai tuotteen eritelmän muutosta vastaan, olemassa, on tutkittava tapaus tapaukselta kunkin yksittäistapauksen ominaispiirteiden perusteella. Tällaisessa tutkinnassa on kyseisen oikeuden väärinkäytön estämiseksi voitava konkreettisesti tarkistaa, että oikeutettu etu, johon luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö vetoaa, ei ole epätodennäköinen tai hypoteettinen.

EUT päätyi vastaamaan ensimmäiseen kysymykseen, että asetuksen N:o 1151/2012 asianomaisia artikloita on tulkittava siten, että menettelyssä, jota sovelletaan suojatun maantieteellisen merkinnän saaneen tuotteen eritelmän muuta kuin vähäistä muutosta koskeviin hakemuksiin, jokainen luonnolliseen henkilöön tai oikeushenkilöön vaadittujen muutosten johdosta kohdistuva tosiasiallinen tai potentiaalinen taloudellinen vaikutus, joka ei kuitenkaan ole täysin epätodennäköinen, voi olla peruste katsoa, että kyse on oikeutetusta edusta, joka on edellytyksenä muutoshakemusta koskevan vastaväitteen esittämiselle tai valituksen tekemiselle hakemuksen johdosta annetusta myönteisestä päätöksestä, mikäli tällaisen henkilön etujen vahingoittumisen vaara ei ole täysin epätodennäköinen tai hypoteettinen, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkistettava. Toiseen ja kolmanteen kysymykseen ei ensimmäiseen kysymykseen annettu vastaus huomioiden ollut tarpeen vastata.

Koko ratkaisu on luettavissa täältä.

(JT)