EUT:n ratkaisu koskien tekijänoikeudella suojatun aineiston siirtämistä todisteena tuomioistuimelle

Pääasian osapuolet ovat luonnollisia henkilöitä, jotka kumpikin ylläpitävät internetsivustoa. Pääasian valittajan internetsivustolla olleesta valokuvan sisältävästä tekstisivusta oli lähetetty todisteeksi tarkoitettu kopio ruotsalaisessa siviilituomioistuimessa käydyn oikeudenkäynnin yhteydessä. Valittaja, joka väitti olevansa kuvan tekijänoikeuden haltija, oli vaatinut, että vastaaja määrätään maksamaan hänelle vahingonkorvausta tekijänoikeuden ja valokuville myönnetyn erityissuojan loukkaamisesta. Vastapuoli oli kiistänyt vahingonkorvausvelvollisuuden.

Asiaa käsitellyt ensimmäisen asteen tuomioistuin katsoi, että valokuva oli saatettu yleisön saataviin kansallisessa tekijänoikeuslaissa tarkoitetulla tavalla. Se kuitenkin hylkäsi kanteen katsoen, ettei pääasian valittajalle oltu osoitettu aiheutuneen vahinkoa. Pääasian valittaja valitti tuomiosta Svea hovrätt – Patent- och marknadsöverdomstoleniin (Svean hovioikeus, joka toimii ylempänä patentti- ja markkinatuomioistuimena, Ruotsi), joka esitti EUT:lle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

1. Onko tietoyhteiskuntadirektiivin 3 artiklan 1 kohdassa ja 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla yleisön käsitteellä katsottava olevan yhtenäinen merkitys?

2. Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko tuomioistuinta pidettävä näissä artikloissa tarkoitettuna yleisönä?

3. Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi,

1. onko tuomioistuinta pidettävä yleisönä, jos joku välittää tekijänoikeudella suojatun teoksen tuomioistuimelle?
2. onko tuomioistuinta pidettävä yleisönä, jos joku levittää tekijänoikeudella suojattua teosta tuomioistuimelle?

4. Kun arvioidaan, onko tekijänoikeudella suojatun teoksen jättämistä tuomioistuimelle pidettävä yleisölle välittämisenä tai levityksenä yleisölle, onko sillä merkitystä, että kansallisessa oikeudessa on annettu asiakirjajulkisuudesta sääntöjä, jotka merkitsevät sitä, että tuomioistuimelle jätetyt asiakirjat ovat lähtökohtaisesti jokaisen niitä pyytävän saatavissa, jos ne eivät ole salassa pidettäviä?

Valokuva oli toimitettu asiaa käsittelevälle tuomioistuimelle sähköisenä kopiona sähköpostitse. EUT huomautti sen oikeuskäytännöstä ilmenevän, ettei teoksen välittäminen yleisölle muussa muodossa kuin fyysisinä kappaleina kuulu tietoyhteiskuntadirektiivin 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun käsitteen ”levitys yleisölle” alaan vaan kyseisen direktiivin 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun käsitteen ”yleisölle välittäminen” alaan.

Yleisölle välittämisen osalta EUT katsoi sen oikeuskäytännöstä ilmenevän ensiksi, että kaikki toiminta, jolla käyttäjä antaa täysin tietoisena menettelynsä seurauksista pääsyn suojattuihin teoksiin, voi olla tietoyhteiskuntadirektiivin 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua välittämistä. Toiseksi, tietoyhteiskuntadirektiivin 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun yleisölle välittämisen käsitteen soveltamisalaan kuulumiseksi edellytetään vielä, että suojatut teokset todella välitetään ”yleisölle”.

”Yleisön” käsitteellä tarkoitetaan rajoittamatonta määrää potentiaalisia vastaanottajia, minkä lisäksi henkilöitä on oltava varsin huomattava määrä. EUT katsoi pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen välittämisen kohdistuvan selkeästi määriteltyyn ja suljettuun sellaisten henkilöiden ryhmään, jotka hoitavat julkista tehtävää tuomioistuimessa, eikä rajoittamattomaan määrään potentiaalisia vastaanottajia. Teosta ei tällöin välitetä henkilöille yleisesti vaan yksittäisille ja määrätyille ammattilaisille, eikä todisteeksi tarkoitetun suojatun teoksen sähköistä toimittamista tuomioistuimelle yksityishenkilöiden välisessä oikeudenkäynnissä ole pidettävä tietoyhteiskuntadirektiivin 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna yleisölle välittämisenä.

EUT katsoi, että tältä osin ei ole merkitystä, että kansalliseen oikeuteen sisältyy yleisten asiakirjojen saatavuutta koskevia sääntöjä. Teosta ei nimittäin aseta saataville se käyttäjä, joka on toimittanut sen tuomioistuimelle, vaan viimeksi mainittu luovuttaa sen yksityishenkilöille näiden pyynnöstä sellaisen velvollisuuden nojalla ja sellaisen yleisten asiakirjojen saatavuutta koskevan menettelyn mukaisesti, joista säädetään kansallisessa lainsäädännössä. Tällaisiin säännöksiin ei tietoyhteiskuntadirektiivillä ole sen 9 artiklan mukaisesti vaikutusta.

EUT huomautti lisäksi, että perusoikeuskirjan 47 artiklassa taattu oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin vaarantuisi vakavasti, jos oikeudenhaltija voisi estää todisteiden välittämisen tuomioistuimelle yksinomaan sillä perusteella, että todisteisiin sisältyy tekijänoikeuden suojaamaa aineistoa.

EUT ratkaisi asian katsomalla, että tietoyhteiskuntadirektiivin 3 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, ettei tässä säännöksessä tarkoitettu yleisölle välittämisen käsite kata todisteeksi tarkoitetun suojatun teoksen sähköistä toimittamista tuomioistuimelle yksityishenkilöiden välisessä oikeudenkäynnissä.

Koko ratkaisu on luettavissa täältä.

(JT)