EUT:n ratkaisu koskien EU-tavaramerkkejä käsittelevän tuomioistuimen toimivaltaa

Euroopan unionin tuomioistuin (jäljempänä EUT) antoi 13.10.2022 ratkaisun asiassa C-256/21 (KP v. TV & Gemeinde Bodman-Ludwigshafen), koskien Euroopan unionin tavaramerkistä 14.6.2017 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 124 artiklan d alakohtaa ja 128 artiklan tulkintaa.

EUT otti tuomiossa C-256/21 kantaa kansallisen tuomioistuimen toimivaltaan. Saksalaisen osavaltion ylioikeus, Oberlandesgericht München, oli esittänyt ennakkoratkaisupyynnön liittyen Euroopan unionin tavaramerkistä 14.6.2017 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 (myöhemmin asetus) 124 artikla a sekä d alakohdan ja 128 artiklan tulkintaan. Kansallisessa oikeuskiistassa oli kyse rekisteröidyn EU-tavaramerkin loukkauskanteesta sekä tähän merkkiin kohdistuvasta mitättömyyskanteesta. Ennakkoratkaisupyynnössä kysymys kohdistui siihen, mikäli kansallisella tuomioistuimella oli asetuksen 124 artiklan d alakohdan ja 128 artiklan perusteella toimivalta puuttua EU-tavaramerkin pätemättömyyteen tilanteessa, jossa vastakanteen perustana oleva loukkauskanne oli pätevästi peruttu. EUT arvioi tapauksessa mahdollisuutta ottaa vastakanne tutkittavaksi peruutuksesta huolimatta, joten ensisijaisesti EUT arvioi vastakanteen määritelmää suhteessa asetukseen sekä kansallisen tuomioistuimen toimivaltaa tilanteessa.

Tapauksessa EUT vastasi ennakkoratkaisukysymykseen ensisijaisesti määrittelemällä käsitteen ”vastakanne” merkityksen sekä laajuuden EU-tavaramerkkien yhteydessä, johon liitettiin neljä näkökohtaa. Ensinnäkin huomioitiin unionin oikeuden yhdenmukainen soveltaminen ja yhdenvertaisuusperiaatteen soveltaminen, mikäli ei nimenomaisesti viitata jäsenvaltioiden oikeuteen. Näin ollen pääsääntö on, että unionin oikeuden säännöstä on tulkittava itsenäisesti ja yhdenmukaisesti koko EU:ssa.

Tämän lisäksi tuomiossa viitattiin julkisasiamiehen ratkaisuehdotukseen suhteessa käsitteeseen. Ottaen huomioon käsitteet, joita on käytetty asetuksen eri käännöksissä, voitiin katsoa, että tässä yhteydessä tarkoitettiin ”yleensä kannetta, jonka vastaaja nostaa itseensä kohdistetun menettelyn yhteydessä samassa tuomioistuimessa”.

Kolmas näkökohta on yhteydessä tapauksen kontekstiin. EUT huomautti käsittelyn yhteydessä, että vastakanteen käsitettä voidaan pitää oikeussuojakeinona, jonka edellytyksenä on kanteeseen liittyvä loukkauskanteen täytäntöönpano. Voitiin kuitenkin katsoa, että kanne oli itsenäinen ja erillinen suhteessa pääkanteeseen. Tämän perusteella vastakanteen käsittelyä voidaan jatkaa siitä huolimatta, että kantajan pääkanne hylätään. Vastakanteen voidaan katsoa laajentavan riidan kohdetta sekä pyrkiä hyväksymään erilleen vaatimus muun muassa koskien kyseessä olevan tavaramerkin mitättömäksi julistamista.

Viimeinen tuomiossa esitetty näkökohta kohdistuu käsitteen tarkoituksen ympärille, jonka voidaan nähdä vahvistavan tämän merkitystä sekä ulottuvuutta. Ensinnäkin menettelyjen yhteydessä pyritään muun muassa välttämään lukuisia oikeudenkäyntejä yhtenäisellä alkuperällä, joihin myös liittyy vaara keskenään ristiriitaisten tuomioiden antamisesta. Tämän perusteella voidaan katsoa, että tavoitteiden saavuttamiseksi on tuomioistuimella, pääkanteen peruuttamisesta huolimatta, oltava oikeus käsitellä loukkauskanne, jonka vastaaja on esittänyt tapauksessa kyseessä olevan EU-tavaramerkin mitättömyyttä koskevalla vastakanteella. Vastakohtainen menettely voitaisiin nähdä olevan prosessiekonomian periaatteiden vastainen. EUT on myös arvioinnissaan korostanut, että menettely, jossa pääkanteen peruuttaminen merkitsisi sitä, että mitätöintiä koskevaa vastakannetta ei enää voitaisi ratkaista, voisi johtaa muihin negatiivisiin seurauksiin. Tämä mahdollistaisi sen, että kyseisen tavaramerkin haltija pystyisi peruuttamalla oman loukkauskanteensa, voisi vilpillisessä mielessä jatkaa EU-tavaramerkin käyttöä, joka on voitu rekisteröidä huomioimatta rekisteröidä huomioimatta rekisteröinnin ehdottomia hylkäysperusteita, jotka on mainittu asetuksen 2017/1001 7 artiklan 1 kohdassa.

EUT ratkaisun mukaan kyseessä olevan asetuksen 124 artiklan a ja d alakohtaa sekä 128 artiklaa on tulkittava siten, että tuomioistuin, jonka käsiteltäväksi on saatettu EU-tavaramerkkejä koskeva loukkauskanne, jonka perusteella on esitetty mitättömyyttä koskeva vastakanne, on myös toimivaltainen käsittelemään sekä ratkaisemaan tavaramerkin pätevyyden huolimatta siitä, että pääkanne peruutettaisiin.

Ratkaisu on luettavissa täältä.

Kuva: Unsplash, Tingey Injury Law Firm