EUT:n ratkaisu jäsenvaltion tuomioistuimen tuomion vaikutuksesta EUIPO:n ratkaisuun

Carolus C. BVBA oli hakenut sanamerkkinsä ”English Pink” rekisteröintiä Euroopan unionin teollisoikeuksien virastolta (EUIPO) luokkaan 31, koskien mm. tuoreita hedelmiä ja vihanneksia. Apple and Pear Australia Ltd ja Star Fruits Diffusion olivat esittäneet väitteen, joka koski tavaramerkin rekisteröintiä samoille tavaroille. He olivat perustaneet väitteensä aikaisempaan tavaramerkkiin PINK LADY (sanamerkki) ja kahteen rekisteröityyn kuviomerkkiin. Nämä kaikki oli rekisteröity luokkaan 31 kuuluvia tavaroita varten.

EUIPO:n väiteosasto oli hylännyt väitteen. Valittajat olivat tehneet tästä päätöksestä valituksen EUIPO:hon yhteisön tavaramerkkiasetuksen 58-64 artiklan nojalla. EU-tavaramerkkejä käsittelevä tuomioistuin tribunal de commerce de Bruxelles (Belgia) oli kumonnut loukkauskanteesta antamallaan tuomiolla Benelux-tavaramerkin ENGLISH PINK ja kieltänyt Carolus C:tä käyttämästä kyseistä merkkiä unionissa. Valittajat olivat ilmoittaneet EUIPO:lle Carolus C:n tyytyneen tähän tuomioon ja, että siitä oli tullut lainvoimainen.

EUIPO:n neljäs valituslautakunta oli hylännyt valittajien valituksen. Se oli todennut mm., ettei sekaannusvaaraa tavaramerkkien välillä ollut. Valittajat olivat nostaneet kanteen unionin yleisessä tuomioistuimessa (EUYT) ja vaatineet riidanalaisen päätöksen muuttamista ja toissijaisesti sen kumoamista. Valittajat olivat vedonneet mm. perustelujen puuttumiseen, oikeusvoiman periaatteen loukkaamiseen sekä oikeusvarmuuden, hyvän hallinnon ja luottamuksensuojan yleisten periaatteiden loukkaamiseen.

EUYT oli kumonnut päätöksen, koska siinä ei oltu otettu huomioon tribunal de commerce de Bruxellesin tuomiota. EUYT oli hylännyt kanteen muilta osin. Apple and Pear Australia ja Star Fruits olivat vaatineet valituksessaan unionin tuomioistuimeen (EUT), että EUT kumoaisi valituksenalaisen tuomion siltä osin kuin siinä hylättiin valittajien kanne ja muuttaisi riidanalaista päätöstä siten, että valittajien EUIPO:n neljänteen valituslautakuntaan tekemä valitus katsotaan perustelluksi. EUIPO vaati EUT:ta hylkäämään valituksen.

EUT tutki ensiksi ensimmäistä ja toista valitusperustetta, jotka koskivat tribunal de commerce de Bruxellesin antaman tuomion oikeusvoimaa ja tuomion velvoittavuutta EUIPO:n neljänteen valituslautakuntaan nähden. EUT totesi, että yhteisön tavaramerkkiasetuksen (n:o 207/2009) mukaan jäsenvaltion tuomioistuimen tai EUIPO:n lopullisiksi tulleilla ratkaisuilla voi olla oikeusvoima, ja ne voivat sitoa tällaista tuomioistuinta. Edellytyksenä on, että tuomioistuimessa ja EUIPO:ssa vireillä olevat rinnakkaiset menettelyt koskevat samoja osapuolia, samaa kohdetta ja samaa perustetta.

EUT katsoi, että osapuolet menettelyissä olivat samat, mutta väitteet eli kohteet eivät. Jäsenvaltion tuomioistuimessa oli nostettu loukkauskanne Benelux-tavaramerkin ENGLISH PINK kumoamiseksi, ja EUIPO:ssa käydyssä menettelyssä oli kyse EU-tavaramerkin ENGLISH PINK rekisteröintiä vastaan tehdystä väitteestä. Tribunal de commerce Bruxellesin antamalla tuomiolla ei ollut oikeusvoimaa riidanalaiseen päätökseen nähden. EUT hylkäsi ensimmäisen ja toisen valitusperusteen perusteettomina.

Kolmannessa valitusperusteessa valittajat väittivät, että EUYT oli rikkonut tavaramerkkiasetuksen 65 artiklan 3 kohtaa kieltäytyessään muuttamasta riidanalaista päätöstä. Valittajat katsoivat, että EUIPO:n neljännen valituslautakunnan ja EUYT:n olisi tullut ratkaista asia tribunal de commerce de Bruxellesin antaman tuomion mukaan. EUYT:llä ei kuitenkaan ole oikeutta korvata EUIPO:n valituslautakunnan arviointia omalla arvioinnillilmaisulla eikä myöskään oikeutta arvioida sellaisia seikkoja, joista valituslautakunta ei ole lausunut. Valitusperusteen menestyminen riippui valittajien näkemyksen perusteltavuudesta, jonka mukaan tapaus tuli ratkaista samoin kuin tribunal de commerce de Bruxelles oli sen ratkaissut. Kun ensimmäinen ja toinen valitusperuste oli hylätty, hylkäsi EUT myös kolmannen ratkaisuperusteen perusteettomana.

EUT hylkäsi valituksen kokonaisuudessaan, kun yhtäkään valitusperustetta ei oltu hyväksytty.

Tuomio luettavissa EUT:n Curia-sivustolla tapauksen numerolla C-226/15 P.

(JH)