EUT:n ratkaisu asiassa EUIPO v. Nowhere

Euroopan unionin tuomioistuin (EUT) antoi 5. helmikuuta 2026 ratkaisun asiassa C-337/22 P EUIPO v. Nowhere. Asiassa oli kyse siitä, millä hetkellä aikaisemman tavaramerkkioikeuden on oltava voimassa, jotta se voi estää EU-tavaramerkin rekisteröinnin väitemenettelyssä.

Asia koski unionin yleisen tuomioistuimen (EUYT) 16.3.2022 antamasta tuomiosta Nowhere v. EUIPO – Ye (APE TEES) (T‑281/21) tehtyä valitusta. Kyseisessä tuomiossa EUYT oli kumonnut Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) päätöksen, jolla se oli hylännyt UK:ssa suojattuihin aiempiin oikeuksiin perustuneen väitteen. Perusteena hylkäykselle oli, että Brexitin jälkeisen siirtymäkauden päätyttyä tällaiset oikeudet eivät voineet enää olla perustana EU-tavaramerkin rekisteröinnin vastustamiselle. Menettely oli aloitettu ennen Brexitiä. EUIPO valitti asiasta EUT:hen.

EUT arvioi asiaa toisin. Sen mukaan EUYT oli tulkinnut virheellisesti vuoden 2009 tavaramerkkiasetuksen 8 artiklan 4 kohtaa. EUYT oli katsonut, että suhteellisen hylkäysperusteen olemassaoloa on arvioitava ainoastaan suhteessa kyseistä rekisteröintiä koskevan hakemuksen jättämispäivään. EUT:n mukaan väitteen hyväksyminen edellyttää, että aikaisemman oikeuden on oltava edelleen olemassa siihen päivään saakka, jona EUIPO lausuu kyseiseen oikeuteen perustuvasta väitteestä, myös valitusvaiheessa valituslautakunnassa. EUT perusteli näkemystään säännöksen sanamuodolla, asiayhteydellä sekä väitemenettelyn tavoitteilla.

Näin ollen EUT hyväksyi EUIPO:n valituksen ja kumosi EUYT:n valituksenalaisen päätöksen. EUT hylkäsi Nowheren kanteen ja velvoitti sen vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan sekä korvaamaan EUIPO:n oikeudenkäyntikulut, jotka olivat aiheutuneet valituksesta ja menettelystä ensimmäisessä oikeusasteessa.

EUT:n ratkaisun voit lukea täältä.

Kuva: Unsplash / Guillaume Périgois