EUT:n linjaus kierrätysjärjestelmää kuvaavan EU-yhteisötavaramerkin tosiasiallisesta käytöstä

20.12.2019

Euroopan unionin tuomioistuin antoi 12.12.2019 ratkaisun asiassa C‑143/19 P, joka koski Der Grüne Punkt -nimistä pakkausjätteen keräys- ja hyödyntämisjärjestelmää koskevaa EU-yhteisötavaramerkkiä. EUT päätyi asiassa kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen sekä EUIPO:n viidennen valituslautakunnan antamat ratkaisut, sillä näiden perustelussa ei oltu otettu huomioon pääasian tosiseikkojen aikaisen tavaramerkkiasetuksen (N:o 207/2009) 15 artiklan mukaisen tosiasiallisen käytön käsitteen laajuutta.

Duales System Deutschland GmbH (DGP) oli 12.6.1996 hakenut kuviomerkkinsä rekisteröimistä EU-yhteisömerkiksi kattamaan erilaisia päivittäiskulutustavaroita. Tavaramerkin rekisteröinnin jälkeen slovakialainen yhtiö Halston Properties vaati merkin menettämistä sillä perusteella, ettei merkkiä oltu tosiasiallisesti käytetty tavaroille, joille se oli rekisteröity.

Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) mitättömyysosasto hyväksyi menettämisvaatimuksen muiden paitsi pakkaustuotteiden osalta. DGP valitti päätöksestä, mutta EUIPO:n viides valituslautakunta hylkäsi valituksen. Se katsoi, ettei tavaramerkkiä oltu käytetty sen keskeisen tehtävän eli tavaroiden alkuperän osoittamiseksi markkinoiden luomiseksi tai säilyttämiseksi, vaan unionin keskivertokuluttaja yhdistäisi tavaramerkin ennemminkin ilmentämään DGP:n kierrätysjärjestelmään osallistuvia yrityksiä.

DGP valitti päätöksestä unionin yleiseen tuomioistuimeen ja vetosi tavaramerkkiasetuksen tosiasiallista käyttöä koskevaan 15 artiklaan ja EU-yhteisömerkkien piirteitä koskevaan 66 artiklaan ainoana kanneperusteenaan. DGP:n mukaan se käytti merkkiä rekisteröinnin kattamissa tavaroissa ja palveluissa, minkä lisäksi yleisö yhdistää tavaramerkin valmistajien ja jakelijoiden ympäristön kannalta myönteiseen toimintaan, mikä ilmaisee tuotteiden ”aineetonta omaisuutta”.

Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi kanteen katsoen EUIPO:n tavoin, ettei oltu osoitettu, että tavaramerkin käyttö liittyi tosiasiallisesti yritysten tavoitteeseen luoda tai säilyttää markkinat tavaroilleen, mitä oikeuskäytäntö edellytti tosiasiallisen käytön osoittamiseksi. Pakkausmerkintä ilmaisi tuomioistuimen mukaan lähinnä yritysten osallistuvan pakkausjätteiden keräysjärjestelmään. DGP valitti tuomiosta Euroopan unionin tuomioistuimeen.

EUT lähti arviossaan siitä, että tavaramerkkiasetuksen 15 ja 51 artiklat ovat EU-yhteisömerkkeihin sovellettavia säännöksiä. Nyt käsiteltävässä asiassa ainoa valitusperuste koski kriteereitä, joiden perusteella EU-yhteisömerkin tosiasiallista käyttöä oli arvioitava. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti unionin yleisen tuomioistuimen olisi tullut tarkastella, oliko kyseistä tavaramerkkiä todella käytetty tavaroiden tai palvelujen markkinoilla. EUT totesi unionin yleisen tuomioistuimen maininneen tätä koskevat perusteet, mutta se ei kuitenkaan soveltanut niitä käsillä olevaan asiaan. Unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt kunkin tavararyhmän osalta arvioida, liittyikö tavaramerkin käyttö tavoitteeseen luoda tai säilyttää markkinaosuuksia. EUT korosti, että tavararyhmissä, joissa päivittäin syntyy pakkausjätettä, ei ole poissuljettua, että pakkausjätteiden keräämistä ja kierrättämistä koskeva järjestelmä voisi vaikuttaa kuluttajien ostopäätökseen ja näin ollen tavaroiden markkinaosuuksien luomiseen tai säilyttämiseen.

EUT katsoi unionin yleisen tuomioistuimen tehneen oikeudellisen virheen tavaramerkkiasetuksen 15 artiklan soveltamisessa kun se ei ollut oikeuskäytännön edellyttämällä tavalla soveltanut tosiasiallisen käytön käsitettä tapauksen arvioinnissa.

Ratkaisu on luettavissa täältä.

(AL)