EUT:n julkisasiamiesten ratkaisuehdotuksia huhtikuulta

Euroopan unionin tuomioistuimen (EUT) julkisasiamiehet antoivat huhtikuussa kaksi ratkaisuehdotusta aineettomia oikeuksia koskevissa asioissa C‑182/24 ja  C‑337/22 P. Chabrol-tapaus koskee prosessuaalista ongelmaa ja Ranskan sääntelyn yhteensopivuutta EU-oikeuden kanssa. Toisessa tapauksessa käsiteltiin aikaisemman oikeuden lakkaamista Brexitin siirtymäkauden päättyessä 

Asia C‑182/24, Chabrol

Asia sai alkunsa, kun vuonna 1990 elokuvaohjaaja Claude Chabrol ja käsikirjoittaja Paul Gégauff luovuttivat elokuviensa hyödyntämisoikeudet elokuvalevittäjälle 30 vuodeksi. Heidän kuoltuaan perilliset nostivat vuonna 2019 elokuvalevittäjää ja häneen yhteydessä olevia yrityksiä vastaan kanteen, joka koski tekijänoikeuksien loukkaamista sekä sopimusvelvoitteiden rikkomista. Vastaajien mukaan kanne tuli jättää tutkimatta, sillä kaikkia elokuvan tekijäkumppaneita ei ollut kutsuttu oikeudenkäyntiin. Ranskan oikeuden mukaan yhteisteokseen liittyvien tekijänoikeuksien noudattamista koskeva kanne edellyttää, että kaikki tekijäkumppanit kutsutaan oikeudenkäyntiin.

Pariisin alioikeus esitti kaksi ennakkoratkaisukysymystä, sillä se ei ollut varma Ranskan oikeuden edellytyksen yhteensopivuudesta EU:n tietoyhteiskuntadirektiivin, täytäntöönpanodirektiivin, vuokraus- ja lainausdirektiivin ja suoja-aikadirektiivin yhdessä EU:n perusoikeuskirjan 17 ja 47 artiklan kanssa.

Ratkaisuehdotuksessa julkisasiamies toteaa, että EU:n lainsäädännön osalta on mahdollista, että teoksella on useampi tekijä, mutta lainsäädännössä ei ole menettelysääntöjä yhteishaltijoiden osalta. Näin ollen sovellettava lainsäädäntö on jäsenvaltioiden antamaa.

Julkisasiamies ehdottaa, ettei EU:n sääntelyn tulisi katsoa olevan esteenä sille, että yhteisteoksiin liittyvien loukkauskanteiden tutkittavaksi ottamisen edellytyksenä on vaatimus, että kaikki yhteisteoksen tekijät tulee kutsua oikeudenkäyntiin. Kuitenkaan tämä ei saisi johtaa siihen, että menettelylliset vaatimukset ovat käytännössä mahdottomia tai hyvin vaikeita noudattaa. Huomioon tulee ottaa perusoikeuskirjan 47 artiklan oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan.

Asia C‑337/22 P, EUIPO v. Nowhere Co. Ltd

Asia koski unionin yleisen tuomioistuimen (EUYT) 16.3.2022 antamasta tuomiosta Nowhere v. EUIPO – Ye (APE TEES) (T‑281/21) tehtyä valitusta. Kyseisessä tuomiossa EUYT oli kumonnut Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) päätöksen, jossa se oli hylännyt UK:ssa suojattuihin aiempiin oikeuksiin perustuneen väitteen. Perusteena hylkäykselle oli, että Brexitin jälkeisen siirtymäkauden päätyttyä tällaiset oikeudet eivät voineet enää olla perustana EU-tavaramerkin rekisteröinnin vastustamiselle. Menettely oli aloitettu ennen Brexitiä. Nowhere valitti asiasta EUT:hen

Julkisasiamies yhtyi EUYT:n perusteluihin, joiden mukaan EU-tavaramerkkihakemuksen jättämisajankohta on tärkeä asiaa arvioitaessa. Tavaramerkkihakemus oli jätetty ennen siirtymäkauden päättymistä, joten väite voi perustua UK:ssa suojattuihin oikeuksiin.

Julkisasiamies käytti aikajanaa valituksenalaisen tuomion ymmärtämiseksi. Koska mahdollinen ristiriita Nowheren aikaisemman oikeuden ja Yenin hakeman merkin välillä saattoi olla olemassa 30.6.2015–31.12.2020, EUIPO:n olisi tullut ottaa tämä huomioon. Julkisasiamies arvioi, että EUIPO:n olisi pitänyt hylätä Ye:n tavaramerkin rekisteröinti, jos se olisi todennut ristiriidan aikaisempien rekisteröimättömien oikeuksien kanssa, kun niitä oli käytetty liike-elämässä UK:ssa.

EUIPO:n valituksessa vedottiin, että  EUYT oli virheellisesti tulkinnut vuoden 2009 tavaramerkkiasetuksen 8 artiklan 4 kohtaa. EUIPO:n mielestä EUYT painotti liikaa rekisteröintihakemuksen jättämispäivää ja sivuutti Brexitistä aiheutuneet muutokset. Julkisasiamies katsoi EUIPO:n tulkitsevan tuomiota virheellisesti. Julkisasiamies ehdottaa, että EUT:n tulisi hylätä valitus perusteettomana ja tuomio tulisi pysyttää.

Ratkaisuehdotukset löydät täältä ja täältä.

Kuva: iStock/arsenisspyros