EUT:n julkisasiamiehet antoivat kaksi ratkaisuehdotusta aineettomia oikeuksia koskevissa asiossa
Euroopan unionin tuomioistuimen (EUT) julkisasiamiehet antoivat 27.3.2025 kaksi ratkaisuehdotusta aineettomia oikeuksia koskevissa asiossa C‑76/24 ja C‑168/24. Asiassa C-76/24 on kyse jäsenvaltion alueella suojatuista kansalliseen tavaramerkkiin liittyvistä oikeuksista, kun kolmannet pitävät hallussaan tällä tavaramerkillä varustettuja tavaroita toisessa jäsenvaltiossa tarjotakseen niitä tai saattaakseen ne markkinoille siinä jäsenvaltiossa, jossa tavaramerkkiä suojataan.
Asia C‑76/24 koskee Tradeinn Retail Services S.L.:n (Tradeinn) ja PH:n riitaa kansallisesta tavaramerkistä, verkkokaupasta ja tavaroiden varastoimisesta. Tapauksessa Saksan yleinen tuomioistuin pyytää ennakkoratkaisua EUT:lta kieltokannetta koskevassa riidassa. Saksalainen tuomioistuin kysyy muun muassa voiko kansallisen tavaramerkin haltija kieltää direktiivin 2015/2436 perusteella pitämästä hallussa (varastoimasta) tavaraa ulkomailla, kun tarkoitus on tarjota tavaraa maassa, jossa tavaramerkki on voimassa. Lisäksi tuomioistuin pyytää selkeytystä irektiivin 2015/2436 10 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitetun ”hallussapidon” käsitteen määritelmään.
Julkisasiamies ehdottaa, että direktiivin (EU) 2015/2436 10 artiklan 3 kohdan b alakohtaa tulkitaan niin, että kansallisen tavaramerkin haltija voi kieltää kolmatta pitämästä hallussaan hänen tavaramerkkiään loukkaavia tavaroita toisessa jäsenvaltiossa, kun kolmas pitää niitä hallussaan näiden tavaroiden tarjoamiseksi maassa, jossa tavaramerkki on suojattu, tai niiden saattamiseksi siellä markkinoille.
Lisäksi julkisasiamies katsoo, että 10 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettu hallussapidon käsite kattaa mahdollisuuden vaikuttaa ratkaisevasti siihen henkilöön, jolla on tosiasiallinen mahdollisuus päästä käsiksi tavaraan, ja päättää – vaikkakin välillisesti – näiden tavaroiden käyttötarkoituksesta.
Asia C-168/24 koskee PMJC SAS:n ja [W] [X],[M] [X] ja [X] Créative SAS:n (yhdessä WXM) riitaa entisen suunnittelijan nimeä vastaavasta tavaramerkistä. Unionin oikeuden mukaan, jos tavaramerkki on muun muassa sen käytön seurauksena tullut harhaanjohtavaksi, se voidaan julistaa menetetyksi. Tapauksessa tavarat oli varustettu tavaramerkeillä, jotka vastasivat alkuperäisen suunnittelijan ja valmistajan nimeä, vaikka suunnittelija ei ollut enää mukana yrityksessä. Tämä yritys kuitenkin oli kyseisen tavaramerkin haltija. Pelkästään yhteyden katkaiseminen suunnittelijan ja haltijan välillä ei tee tavaramerkistä harhaanjohtavaa.
Tässä tilanteessa tavaramerkin haltija oli nostanut kanteen suunnittelijaa vastaan vilpillisestä kilpailusta ja tavaramerkkkiloukkauksesta. Suunnittelija vaati tavaramerkkien julistamista menetetyksi, sillä perusteella, että niiden haltija saa kuluttajat uskomaan, että hän osallistuu yhä tuotteiden suunnitteluun. Ranskalainen tuomioistuin siis halusi EUT:lta selvennystä, että onko unionin oikeuden nojalla mahdollista julistaa menetetyksi tavaramerkki, joka vastaa alkuperäisen suunnittelijan sukunimeä, sillä perusteella, että tavaramerkkiä käytetään sen kolmannelle osapuolelle luovuttamisen jälkeen tavalla, joka saa yleisön todellisuudessa uskomaan, että alkuperäinen suunnittelija osallistuu edelleen tavaramerkillä varustettujen tavaroiden suunnitteluun, vaikka näin ei enää ole.
Pitkien perustelujen kautta, julkisasiamies ehdotti, että union oikeutta tulkitaan niin, että se ei ole esteenä sille, että suunnittelijan sukunimestä muodostuva tavaramerkki julistetaan menetetyksi, koska sitä on käytetty tavaramerkin luovutuksen jälkeen tavalla, joka on omiaan antamaan yleisölle tosiasiallisesti vaikutelman, että kyseinen suunnittelija osallistuu edelleenkin kyseisellä tavaramerkillä merkittyjen tavaroiden suunnitteluun, vaikka näin ei enää ole. Julkisasiamies lisää, että harhaajohtavuutta olisi arvioitava direktiivin 2008/95/EY 12 artiklan 2(b) kohdan ja direktiivin (EU) 2015/2436 20 artiklan b kohdan tarkoittamalla tavalla. On todistettava, että tavaramerkki ei täytä enää tehtäväänsä alkuperän osoittajana, erityisesti, koska haltijan menettelyllä luodaan väärä mielikuva tavaroiden ja suunnittelijan välisestä yhteydestä, tai luodaan vaaraa tällaisesta harhaanjohtamisesta. Lisäksi kohdeyleisön ei voida kohtuudella odottaa olettavan muuta kuin että tietty suunnittelija on osallistunut tiettyjen tavaramerkillä varustettujen tavaroiden suunnitteluun.
Kuva: Unsplash/Milad Fakurian
Kirjoittajat
