EUT:lta tuomio vahingonkorvauksen laskemisesta immateriaalioikeuden loukkauksen yhteydessä

1.2.2017
Direktiivin 2004/48/EY vahingonkorvaussäännökset sallivat Euroopan unionin tuomioistuimen (EUT) mukaan kansallisen lainsäädännön, jonka mukaan immateriaalioikeuden haltija voi vaatia oikeudenloukkauksen johdosta kiinteää vahingonkorvausta, joka vastaa teoksen käyttölupamaksua kaksinkertaisena (tuomio C-367/15, annettu 25.1.2017).

Tapauksessa kaapelitelevisioyhtiö Oławska Telewizja Kablowa (OTK) oli jatkanut tekijänoikeudella suojattujen teosten lähettämistä OTK:n ja tekijänoikeuksien kollektiivihallinnoinnista vastaavan järjestön Filmowców Polskichin käyttölupasopimuksen päättymisen jälkeen. Filmowców Polskich vaati tämän johdosta vahingonkorvausta Puolan tekijänoikeuslain nojalla Wroclawin alueen alioikeudessa Puolassa. Puolan tekijänoikeuslain mukaan vahingonkorvaus voidaan vaatia kiinteänä määränä, joka vastaa kaksinkertaista tekijänoikeusmaksua, joka oikeudenhaltijan myöntämästä käyttöluvasta olisi maksettava. Asiaa käsiteltiin useita kertoja eri tuomioistuimissa, kunnes se eteni Puolan ylimpään tuomioistuimeen.

Puolan ylin tuomioistuin (Sąd Najwyższy) pyysi EUT:lta ennakkoratkaisua siitä, onko Puolan tekijänoikeuslain mukainen kaksinkertaista tekijänoikeusmaksua vastaavan korvauksen vaatiminen sopusoinnussa direktiivin 2004/48 teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta 13 artiklan määräysten kanssa. Kansallinen laki ei myöskään edellyttänyt todellisen vahingon sekä loukkauksen ja vahingon välisen syy-yhteyden toteennäyttämistä.

13 artiklan mukaan immateriaalioikeuden loukkauksen johdosta määrättävän vahingonkorvauksen määrän arvioinnissa on otettava huomioon kaikki asianmukaiset näkökohdat. Vaihtoehtoisesti vahingot voidaan määrittää kiinteänä määränä esimerkiksi käyttölupamaksujen määrän perusteella.

EUT:n mukaan direktiivi vahvistaa suojan vähimmäistason eikä se estä jäsenvaltioita säätämästä paremmin suojaavista toimenpiteistä. EUT:n mukaan 13 artiklan säännökset eivät ole esteenä kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle sääntelylle, jonka nojalla vaadittava vahingonkorvaus vastaa kaksinkertaista tekijänoikeusmaksua. Tätä tulkintaa ei estänyt se, ettei sanotulla tavalla laskettu vahingonkorvaus vastannut todellisia vahinkoja, koska 13 artikla mahdollistaa myös kiinteämääräiset korvaukset. EUT totesi myös, että syy-yhteyden toteennäyttämisen vaatimus olisi ristiriidassa 13 artiklan tarkoittaman kiinteämääräisen korvauksen ajatuksen kanssa.

Tapauksessa Puolan perustuslakituomioistuin oli ennakkoratkaisupyynnön esittämisen jälkeen katsonut mainitun Puolan tekijänoikeuslain säännöksen osittain perustuslainvastaiseksi, koska säännös mahdollisti vahingonkorvauksen vaatimisen myös kiinteänä summana, joka vastasi tekijänoikeusmaksua kolminkertaisena. EUT ratkaisi asian ennakkoratkaisupyynnön mukaisesti siltä osin, kuin se koski maksujen vaatimista kaksinkertaisena.

EUT:n mukaan 13 artiklan säännökset eivät olleet esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jonka perusteella loukatun immateriaalioikeuden haltija voi vaatia loukkaajalta vahingonkorvausta joko niin, että otetaan huomioon kaikki tapaukseen liittyvät asiaankuuluvat näkökohdat, tai kiinteän korvauksen muodossa, joka vastaa teoksen käyttölupamaksua kaksinkertaisena.

EUT:n ratkaisu C‑367/15 luettavissa Curia-tietokannasta.

(MT)

Share: