EUT:lta ratkaisu yleisölle välittämisen käsitteestä

Euroopan unionin tuomioistuin (EUT) antoi 30. huhtikuuta 2026 asiassa C‑127/24 ratkaisun, joka liittyy tietoyhteiskuntadirektiivin 2001/29/EY 3 artiklan 1 kohdan tulkintaan. EUT katsoi, ettei yleisölle välittämisen käsite ei kata sitä, että vanhainkodin toiminnanharjoittaja lähettää satelliittivastaanottimen kautta vastaanottamiaan yleisradio-ohjelmia vanhainkodin sisäisen kaapeliverkon välityksellä asukkaiden huoneissa oleviin liitäntöihin.

Saksalainen vanhainkoti vastaanotti televisio- ja radiolähetyksiä oman satelliittivastaanottimensa kautta ja lähetti ne samanaikaisesti, muuttumattomina ja kokonaisuudessaan edelleen asukkaidensa huoneisiin ja hoitotiloihin oman kaapeliverkkonsa kautta. Tekijänoikeuksien yhteishallinnointiyhteisö GEMA nosti vanhainkotia vastaan kanteen ja vaati, että sen ohjelmistoon kuuluvien musiikkiteosten edelleen lähettäminen lopetetaan, sillä se edellyttää lupaa.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedusteli, onko signaalin edelleen lähettäminen vanhainkodin oman kaapeliverkon kautta tietoyhteiskuntadirektiivin 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua ”yleisölle välittämistä”. Oikeuskäytännön mukaan kyse on yleisölle välittämisestä, jos teos saatetaan yleisön saataviin sellaisella teknisellä tavalla, jota ei ole aiemmin käytetty, tai jos se kohdistuu sellaiseen yleisöön, jota tekijä ei ole ottanut huomioon alkuperäistä lupaa antaessaan. EUT:n arvioitavana oli erityisesti, tapahtuiko välittäminen joko tietyllä teknisellä tavalla tai uudelle yleisölle.

EUT arvioi tietyn teknisen tavan kriteeriä viitaten muun muassa unionin tuomioistuimen ratkaisuun C-306/05, jossa katsottiin, ettei televisiolähetysten välittäminen hotellihuoneisiin ole eri teknisillä tavoilla toteutettua erillistä lähettämistä, vaan tilanne, jossa toimija saattaa teokset uuden yleisön saataville. Vanhainkodin sisäisen kaapeliverkon kautta tapahtuva edelleen lähettäminen rinnastuu tähän tilanteeseen, eikä sitä siten pidetä välittämisenä tietyllä teknisellä tavalla.

EUT arvioi myös, muodostavatko vanhainkodin asukkaat uuden yleisön. Oikeuskäytännössä uutena yleisönä on pidetty esimerkiksi hotellien asiakkaita tai kuntoutuslaitosten potilaita, jotka saavat pääsyn teoksiin toiminnanharjoittajan välityksellä. Sen sijaan pysyvästi tiloissa asuvia henkilöitä, kuten vuokralaisia, ei ole katsottu uudeksi yleisöksi. EUT katsoi, että vanhainkodin asukkaat rinnastuvat pysyvän asumisensa vuoksi vuokralaisiin, eivätkä muodosta uutta yleisöä.

Näin ollen EUT päätyi siihen, ettei vanhainkodin toiminta ollut tietoyhteiskuntadirektiivissä tarkoitettua yleisölle välittämistä.

EUT:n ratkaisun voit kokonaisuudessaan lukea täältä. 

Kuva: Unsplash / Hayk Badalyan