EUT:lta ratkaisu äänitteiden radiokäytön vähimmäiskorvauksista

Euroopan unionin tuomioistuin (EUT) antoi 10. heinäkuuta 2025 ratkaisun asiassa C-37/24, jossa asianosaisina olivat Uniunea Producătorilor de Fonograme din România (Romanian äänitetuottajien liitto, UPFR) ja paikallisen radioaseman ylläpitäjä DADA Music SRL. Asiassa oli kyse siitä, oliko DADA Music SRL:n maksettava kiinteämääräinen vähimmäiskorvaus UPFR:n äänitteiden käyttämisestä radio-ohjelmissa.

Taustaa

UPFR teki syksyllä 2011 DADA Musicin kanssa ei-yksinomaista lisenssiä koskevan sopimuksen kaupallisten äänitteiden yleisradioinnista. DADA Music sai oikeuden lähettää tällaisia äänitteitä radiokanavansa välityksellä ja hyväksyi siihen liittyvän velvollisuuden maksaa korvauksen laskemisen vahvistamista koskevan menettelyohjeen mukaisen korvauksen. Sopimuksessa määrättiin, että DADA Musicin on maksettava UPFR:lle prosentuaalinen korvaus sen mukaan, miten paljon äänitteitä käytetään radio-ohjelmissa, ja korvaus laskettiin sen saamien kokonaistulojen perusteella tai, jos tuloja ei saada, sille radiolähetystoiminnasta aiheutuneiden kokonaismenojen perusteella.

Kun lailla kumottiin yleisradiotoiminnasta maksettavia vähimmäiskorvauksia koskevat säännökset 90 päivän kuluttua kyseisen lain julkaisemisesta, DADA Music kieltäytyi maksamasta kiinteämääräistä korvausta, koska se katsoi, että lakia sovellettiin välittömästi ja että sen oli maksettava korvaus vain tosiasiallisesti saatujen tulojen perusteella. UPFR puolestaan väitti, että korvausta koskevan menettelyohjeen mukaisesti laskettua kiinteämääräistä vähimmäiskorvausta oli maksettava siihen asti, kunnes uusi menettelyohje on hyväksytty.

EUT:n ratkaisu

Ratkaisussaan EUT katsoi, ettei EU-sääntelystä ilmene, että jäsenvaltioiden olisi taattava oikeudenhaltijoille kiinteämääräinen vähimmäiskorvaus kaupallisessa tarkoituksessa julkaistun äänitteen yleisradioinnista, koska säännöksissä säädetään, että korvauksen on oltava ”kohtuullinen” tai ”asianmukainen”. Ilmaisulla ”kiinteämääräinen vähimmäiskorvaus” tarkoitetaan sen tavanomaisen merkityksen mukaan korvausta, jolla ei välttämättä ole mitään yhteyttä korvauksen kohteena olevan suorituksen taloudelliseen arvoon, ottamatta huomioon sen kohtuullisuutta tai asianmukaisuutta. EUT totesi, että jäsenvaltioilla on harkintavaltaa määrittää perusteet kohtuulliselle korvaukselle tai asettaa yleiset ja ennalta määritetyt rajat tällaisten perusteiden vahvistamiselle.

Kansallinen säännöstö, jolla kumotaan 90 päivän kuluttua sen julkaisemisesta yleisradiotoiminnasta maksettavia kiinteämääräisiä vähimmäiskorvauksia koskevat säännökset, voi EUT:n mukaan merkitä perusoikeuskirjassa vahvistettujen immateriaalioikeuksien suojan rajoittamista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että immateriaalioikeudet olisivat ehdottomia ja että niiden turvaaminen olisi ehdottomasti taattava. EUT totesikin, että kansallinen lainsäädäntö, jossa ei taata äänitetuottajille kiinteämääräistä vähimmäiskorvausta, ei johda omaisuuden riistämiseen.

Näin ollen EUT katsoi, että sellaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jossa ei taata äänitetuottajille kiinteämääräistä vähimmäiskorvausta kaupallisessa tarkoituksessa julkaistujen äänitteiden yleisradioinnista ja jolla kumotaan 90 päivän kuluttua sen julkaisemisesta yleisradiotoiminnasta maksettavia kiinteämääräisiä vähimmäiskorvauksia koskevat säännökset, muuttamatta kuitenkaan korvauksen laskentaperusteita ja säätämättä määräajasta, johon mennessä korvauksen määrää koskeva uusi menettelyohje on hyväksyttävä, ei ole estettä. Edellytyksenä on, että kyseisellä lainsäädännöllä taataan oikeudenhaltijoille maksetun korvauksen kohtuullisuus tai asianmukaisuus ja korvaus on suhteellisuusperiaatteen mukainen.

EUT:n koko ratkaisun voit lukea täältä.

Kuva: Unsplash / Dave Weatherall