EUT:lta ennakkoratkaisu Telian ja Kopioston välisessä kiistassa

Euroopan unionin tuomioistuin (EUT) antoi 23. marraskuuta 2023 tuomion koskien korkeimman oikeuden (KKO) esittämää ennakkoratkaisupyyntöä. Ennakkoratkaisupyyntö koski Kopiosto r.y.:n ja Telia Finland Oyj:n välistä riitaa.

Kopioston ja Telian välisessä kiistassa oli kyse televisiolähetysten edelleen lähettämisestä, jolla Telian oli väitetty loukanneen Kopioston edustamien tekijöiden tekijänoikeuksia. Markkinaoikeus oli tapausta käsitellessään katsonut, että Kopiostolla ei ollut oikeutta omissa nimissään ajaa loukkauskannetta sellaisten oikeudenhaltijoiden puolesta, joita se sopimuslisenssijärjestönä edustaa tekijänoikeuslain 26 §:ssä säädetyissä tilanteissa, eikä myöskään niiden oikeudenhaltijoiden osalta, jotka ovat antaneet Kopiostolle oikeuksiensa hallinnointi- ja oikeudenkäyntivaltuutuksen.

Kopiosto valitti KKO:hon väittäen ensisijaisesti, että sopimuslisenssijärjestöasemansa johdosta sillä on, kuten direktiivin 2004/48 4 artiklan c alakohdassa edellytetään, välitön intressi puuttua sen edustamien tekijöiden teosten oikeudettomaan käyttöön, ja toissijaisesti, että sillä on oikeus esittää vaatimuksia ainakin niiden tekijöiden teosten luvattoman käytön perusteella, joiden tekijänoikeuksia se hallinnoi näiden antamien hallinnointi- ja oikeudenkäyntivaltuutusten nojalla. KKO:n ennakkoratkaisupyyntö asiassa koski teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta 29.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/48/EY 4 artiklan c alakohdan sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 17 ja 47 artiklan tulkintaa tapauksen osalta.

KKO esitti asiassa EUT:lle kolmiosaisen kysymyksen. Ensinnäkin KKO kysyi, onko sopimuslisenssijärjestöjen osalta 4 artiklan c alakohtaan perustuvan asiavaltuuden edellytyksenä olevalla kelpoisuudella esiintyä asianosaisena näiden oikeuksien puolustamiseksi tarkoitettu kansallisessa laissa säädettyä yleistä kelpoisuutta esiintyä tuomioistuimessa asianosaisena riita-asioissa vai edellytetäänkö kansallisessa laissa hyväksyttyä oikeutta ajaa kannetta omissa nimissään.

Seuraavaksi KKO kysyi, onko alakohdassa todettua ’välitön etu edustamiensa oikeudenhaltijoiden tekijänoikeuksien puolustamiseen’ tulkittava yhdenmukaisesti kaikissa jäsenvaltioissa silloin, kun kyseessä on direktiivin 2014/26 3 artiklan a alakohdassa tarkoitetun järjestön oikeus ajaa tekijänoikeuden loukkauskannetta, kun kyseessä on teosten käyttö, jonka osalta järjestöllä on tekijänoikeuslaissa tarkoitettuna sopimuslisenssijärjestönä oikeus myöntää laajennettuja kollektiivisia käyttölupia, joiden perusteella voidaan käyttää teoksia, joiden tekijät eivät ole valtuuttaneet järjestöä hallinnoimaan oikeuksiaan. Kysymys koski myös teosten käyttöä, jonka osalta tekijät ovat antaneet järjestölle oikeuksien hallinnointia koskevan valtuutuksen, jolla tekijänoikeudet ei ole siirretty järjestölle.

KKO:n viimeinen kysymys koski sitä, mikä merkitys asiavaltuutta arvioitaessa on perusoikeuskirjan 17 ja 47 artiklan valossa sillä, että järjestö edustaa sopimuslisenssijärjestönä tekijöitä, jotka eivät ole valtuuttaneet sitä hallinnoimaan oikeuksiaan ja järjestön oikeudesta ajaa kannetta tekijöiden puolustamiseksi ei ole säädetty laissa. Kysymys koski tilannetta, jossa järjestöllä katsotaan olevan välitön intressi ja asiavaltuutus ajaa kannetta sopimuslisenssijärjestönä omissa nimissään.

Ensimmäisen kysymyksen osalta EUT katsoi, että 4 artiklan c alakohtaa on tulkittava siten, että edellytys sille, että teollis- ja tekijänoikeuksia kollektiivisesti hallinnoiville elimille myönnetään oikeus pyytää omissa nimissään direktiivin II luvussa tarkoitettujen toimenpiteiden, menettelyjen ja oikeussuojakeinojen soveltamista on tällaisten elinten asiavaltuutus teollis- ja tekijänoikeuksien puolustamiseen. Asiavaltuutus voi perustua joko erikseen annettuun säädökseen tai prosessioikeuden yleisiin sääntöihin. Lisäksi kyseessä olevien oikeuksien puolustamiseen on oltava välitön intressi.

Toisen kysymyksen osalta EUT totesi, että  artiklan c alakohtaa on tulkittava niin, että  jäsenvaltioilla ei ole velvollisuutta tunnustaa, että teollis- ja tekijänoikeuksia kollektiivisesti hallinnoivilla elimillä, joilla on säännönmukaisesti tunnustettu oikeus edustaa teollis- ja tekijänoikeuksien haltijoita, on välitön intressi pyytää omissa nimissään direktiivin II luvussa tarkoitettujen toimenpiteiden, menettelyjen ja oikeussuojakeinojen soveltamista, tilanteessa, jossa tällaisten elinten välitön intressi puolustaa kyseisiä oikeuksia ei perustu sovellettavaan kansalliseen lainsäädäntöön. Tämä vastaus huomioiden kolmanteen kysymykseen ei ollut tarpeen vastata, koska se oli esitetty sen tilanteen varalta, että yhteishallinnointiorganisaatiolla katsottaisiin olevan välitön intressi ja asiavaltuus ajaa kannetta omissa nimissään riita-asioissa, joka koskevat laajennetuilla käyttöluvilla katettuja oikeuksia.

EUT:n tuomion pääset lukemaan täältä.

Kuva: Unsplash / Markus Spiske