EUT:lta ennakkoratkaisu OK:n turvaamistoimenpiteistä aiheutuneiden vahinkojen korvaamista koskevasta järjestelmästä

Euroopan unionin tuomioistuin (EUT) arvioi tuomiossaan C-473/22, onko unionin oikeus esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa säädetään turvaamistoimenpiteistä aiheutuneiden vahinkojen korvaamista koskevasta järjestelmästä, joka perustuu turvaamistoimenpiteiden hakijan tuottamuksesta riippumattomaan vastuuseen ja jossa tuomioistuimella on toimivalta kohtuullistaa vahingonkorvauksen määrää ottamalla huomioon asiaan liittyvät olosuhteet.

Tapauksessa Suomen markkinaoikeus (MAO) oli esittänyt EUT:lle ennakkoratkaisupyynnön koskien teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta annetun direktiivin 2004/48/EY (direktiivi) 9 artiklan 7 kohdan tulkintaa. Pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat Mylan AB (Mylan) ja Gilead Sciences Finland Oy, Gilead Biopharmaceutics Ireland UC ja Gilead Sciences Inc. (Gilead ym.) ja jossa on kyse sen vahingon korvaamisesta, joka Mylanille on aiheutunut siihen Gilead ym:iden hakemuksen johdosta kohdistetusta myöhemmin peruutetusta turvaamistoimenpiteestä.

Mylan vaati MAO:ssa oikeudenkäymiskaaren (OK) 7 luvun 11 §:n nojalla, jolla direktiivin 9 artiklan 7 kohta on saatettu osaksi Suomen oikeutta, että Gilead ym. velvoitetaan maksamaan sille korvaustavahingoista, jotka ovat aiheutuneet sittemmin mitättömäksi julistetun lisäsuojatodistuksen perusteella tarpeettomasti hankitusta turvaamistoimesta. MAO on huomauttanut ennakkoratkaisupyynnössään, että suomalaisen oikeuskäytännön ja oikeuskirjallisuuden mukaan OK:n 7 luvun 11 §:ssä säädetään ankarasta vastuusta, ja että se otetaan huomioon myös turvaamistointa myönnettäessä. Kun otetaan huomioon EUT:n tuomiossa Bayer Pharma (C 688/17, EU:C:2019:722) omaksuma tulkinta, josta Mylan ja Gilead ym. ovat esittäneet omat näkemyksensä, MAO pohtii, voidaanko ankaraan vastuuseen perustuvan korvausjärjestelmän katsoa olevan direktiivin 9 artiklan 7 kohdan mukainen.

MAO tiedustelee ensimmäisellä kysymyksellään lähinnä, onko kyseistä direktiivin kohtaa tulkittava siten, että se ei ole esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa säädetään kyseisessä säännöksessä tarkoitetuista turvaamistoimenpiteistä aiheutuneiden vahinkojen korvaamista koskevasta järjestelmästä, joka perustuu turvaamistoimenpiteiden hakijan tuottamuksesta riippumattomaan vastuuseen, mutta jossa tuomioistuimella on kuitenkin toimivalta kohtuullistaa vahingonkorvauksen määrää ottamalla huomioon asiaan liittyvät olosuhteet, mukaan lukien vastaajan mahdollinen myötävaikutus vahingon aiheutumiseen. OK:n 7 luvun 11 §:n mukaan, jos hakija on tarpeettomasti hankkinut turvaamistoimen, sen on korvattava vastapuolelle turvaamistoimesta ja sen täytäntöönpanosta aiheutunut vahinko ja asiassa aiheutuneet kulut.

Direktiivin 9 artiklan 7 kohdassa säädetään, että jos turvaamistoimenpiteet kumotaan tai jos ne raukeavat kantajan toiminnan tai laiminlyönnin takia (1, kumoaminen tai raukeaminen) tai jos myöhemmin todetaan, ettei immateriaalioikeutta ole loukattu tai loukkaamisen uhkaa ole ollut (2, loukkauksen puuttuminen), oikeusviranomaisilla on oltava oikeus vastaajan pyynnöstä määrätä toimenpiteiden hakija suorittamaan vastaajalle asianmukainen korvaus mainittujen toimenpiteiden aiheuttamista vahingoista (3, syy-yhteys). EUT toteaa, ettei säännöksen kolmen edellytyksen joukossa ole turvaamistoimenpiteiden hakijan tuottamusta. EUT huomioi, että direktiivin sanamuoto vastaa asiallisesti TRIPS-sopimuksen 50 artiklan 7 kohdan sanamuotoa. Direktiiviä on tulkittava siten, että siinä säädetään immateriaalioikeuksien noudattamisen vähimmäistasosta ja jätetään samalla jäsenvaltioille lähtökohtaisesti harkintavaltaa, jonka perusteella ne voivat tapauksen mukaan valita tuottamuksesta riippumattomaan vastuuseen tai tuottamusvastuuseen perustuvan järjestelmän.

Tuomion Bayer Pharma osalta EUT toteaa, ettei kyseisestä tuomiosta voida päätellä, että direktiivin 9 artiklan 7 kohdassa säädettäisiin vastaajan vahinkojen korvaamisesta vain siinä tapauksessa, että turvaamistoimenpiteiden hakija on menetellyt tuottamuksellisesti, eikä edellä esitettyjen kolmen edellytyksen täyttyminen tietyssä asiassa merkitse sitä, että toimivaltaisten kansallisten tuomioistuinten olisi automaattisesti ja joka tapauksessa velvoitettava hakija korvaamaan vastaajalle näistä toimenpiteistä aiheutuneet vahingot. Sen ratkaisemiseksi, onko ankaraan vastuuseen perustuva järjestelmä direktiivin mukainen, järjestelmä on sijoitettava 9 artiklassa säädettyjen turvaamistoimenpiteiden asiayhteyteen ja on arvioitava, onko niiden yhdistämisestä muodostuva järjestelmä tasapuolinen ja oikeasuhteinen ja onko se lailliselle kaupankäynnille esteitä luomatta kuitenkin varoittava.

EUT huomioi tuomiossaan, että unionin lainsäätäjä on direktiivillä erityisesti säätänyt oikeudellisista välineistä, joilla voidaan kokonaisvaltaisesti pienentää riskiä siitä, että vastaajalle aiheutuu vahinkoa turvaamistoimenpiteiden vuoksi, ja siten suojata vastaajaa, sillä se on halunnut varmistaa tasapainon immateriaalioikeuksien suojan korkean tason ja vastaajan oikeuksien ja vapauksien välillä. Turvaamistoimenpiteiden tarkoitus on estää oikeuden välitön loukkaus tai estää loukkaukseksi epäillyn teon jatkaminen. Jos lopulta osoittautuu, ettei oikeutta ole loukattu, turvaamistoimenpiteiden peruste lakkaa, ja hakijan on siten lähtökohtaisesti korvattava näistä perusteettomista toimenpiteistä aiheutunut vahinko. Kyseessä olevan kaltainen tuottamuksesta riippumattoman vastuun järjestelmä, jossa asiaa käsittelevä tuomioistuin voi ottaa huomioon kaikki käsiteltävän asian olosuhteet ja siten myös vastaajan mahdollisen myötävaikutuksen vahingon syntymiseen, antaa erityisesti mahdollisuuden kohtuullistaa vahingonkorvauksen määrää ja siten lieventää immateriaalioikeuden haltijaan mahdollisesti kohdistuvaa pidäkevaikutusta.

Se seikka, että turvaamistoimenpiteiden hakijan on arvioitava niiden täytäntöönpanoon liittyvää riskiä, vastaa sitä riskiä, jonka vastaaja ottaa päättäessään pitää kaupan tuotteita, jotka voivat merkitä immateriaalioikeuden loukkausta. Se seikka, ettei vastaajan tarvitse osoittaa hakijan menetelleen tuottamuksellisesti, on vastapainona sille seikalle, että hakija on direktiivin 9 artiklan 3 kohdan mukaan voinut saada turvaamistoimenpiteitä tarvitsematta esittää lopullista näyttöä mahdollisesta oikeutensa loukkauksesta.

Laillisen kaupankäynnin esteiden osalta EUT toteaa, että jos turvaamistoimenpiteiden perusteena oleva oikeus julistetaan taannehtivasti mitättömäksi, on todettava, että turvaamistoimenpiteillä estetyt vastaajan toimet olivat täysin laillista kaupankäyntiä eikä toimia olisi pitänyt rajoittaa. Tällöin ei myöskään voida vedota unionin lainsäätäjän tahdon mukaiseen immateriaalioikeuksien suojan korkeaan tasoon, koska taannehtivasti mitättömäksi julistetun oikeuden ei katsota olleen koskaan olemassa. Tuottamuksesta riippumattoman vastuun järjestelmä ei aiheuta estettä lailliselle kaupankäynnille. Varoittavan vaikutuksen osalta EUT katsoo, että tällainen tuottamuksesta riippumattoman vastuun järjestelmä ei ole omiaan kyseenalaistamaan turvaamistoimenpiteiden järjestelmän varoittavaa vaikutusta, kun korvausvaatimusta käsittelevä tuomioistuin voi ottaa vahingonkorvauksen määrän vahvistamiseksi huomioon kaikki asian olosuhteet, vastaajan menettely mukaan lukien.

Vastaus ensimmäiseen kysymykseen on siten myönteinen. Koska muut kysymykset on esitetty siltä varalta, että ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi, EUT ei katso tarpeelliseksi vastata niihin.

Koko tuomion löydät täältä.

Kuva: Unsplash / François Genon