EUT:lle ennakkoratkaisupyyntö tavaramerkin harhaanjohtavuudesta

Ranskan korkein oikeus (Cour de Cassation) on pyytänyt Euroopan unionin tuomioistuimelta (EUT) ennakkoratkaisua siitä, voidaanko tavaramerkin katsoa olevan harhaanjohtava, jos se ei johda harhaan tavaroiden ja palveluiden ominaisuuksista, vaan pikemminkin tavaroita ja palveluita tarjoavasta yrityksestä.

Vuodesta 1716 lähtien ranskalainen yritys Maison Fauré Le Page oli ostanut ja myynyt aseita, ammuksia ja nahkatarvikkeita. Kyseinen yritys lakkautettiin vuonna 1992 ja siirrettiin sen ainoalle osakkeenomistajalle Saillard-nimiselle yritykselle, joka haki ranskalaisen tavaramerkin ”Fauré Le Page” rekisteröimistä vuonna 1989. Kyseinen tavaramerkki myytiin vuonna 2009 perustetulle Fauré Le Page Paris-nimiselle yritykselle., joka haki tavaramerkin ”Fauré Le Page Paris 1717” rekisteröimistä. Rekisteröinti koski muun muassa nahkaa, matkalaukkuja ja käsilaukkuja.

Goyard ST-Honoré -yhtiö, joka valmistaa matka- ja nahkatavaroita, haastoi 26.10.2012 Fauré Le Page Paris -yhtiön sekä tavaramerkkien ”Fauré Le Page Paris 1717” käyttäjänä Fauré Le Page maroquinier -yhtiön oikeuteen, jotta asianomaiset tavaramerkit julistettaisiin mitättömiksi niiden harhaanjohtavuuden perusteella toisen tavaramerkkidirektiivin (2008/95/EY, ”TMD2”) 3 artiklan 1 kohdan g alakohdan mukaisesti. Nykyisen kolmannen tavaramerkkidirektiivin (2015/2436, ”TMD3”) vastaavan säännöksen 4 artiklan 1 kohdan g alakohdan mukaan tavaramerkkiä ei voida rekisteröidä tai se voidaan julistaa mitättömäksi jos tavaramerkki on ”omiaan johtamaan yleisöä harhaan esimerkiksi tavaroiden tai palvelujen luonteen, laadun tai maantieteellisen alkuperän suhteen”.

Alemmat tuomioistuimet katsoivat, että tavaramerkki on harhaanjohtava, sillä se antaa väärää tietoa yrityksestä ja harhaanjohtaa keskivertokuluttajaa. Goyard ST-Honoré -yhtiön esittämässä tutkimuksessa osoitettiin, että määrätyillä aloilla, kuten kyseisten ylellisten nahkatavaroiden toimialalla, yrityksen pitkäikäisyys antaa kilpailuetua ja mainearvoa, ja näin vaikuttaa kuluttajan ostopäätökseen. Yrityksen pitkäikäisyys on keino houkutella asiakkaita ja se antaa oletuksen tavaroihin ja palveluihin liittyvästä tietotaidosta ja laadukkuudesta.

Fauré Le Page -yhtiöt ovat vedonneet siihen, että art. 3(1)(g) TMD2 (nykyinen 4(1)(g) TMD3) edellyttää harhaanjohtavuutta tavaroiden ja palvelujen ominaisuuksien osalta, mutta ei tavaramerkin haltijan ominaisuuksien, kuten sijoittautumisvuoden, osalta. Ranskan ylin oikeus katsoi, ettei tavaramerkin harhaanjohtavuus rajoittuisi pelkästään tavaroiden tai palvelujen ominaisuuksiin liittyvään harhaanjohtavuuteen. Myös tavaramerkin haltijan ominaisuudet ja erityisesti sen ikä voivat aiheuttaa harhaanjohtavuutta.

Ranskan korkein oikeus on kysynyt EUT:lta kaksi kysymystä:

1. Onko direktiivin (2008/95/EY) 3 artiklan 1 kohdan g alakohtaa tulkittava siten, että sen perusteella, että tavaramerkissä mainitaan keksitty päivämäärä, jolla annetaan väärää tietoa tavaroiden valmistajan pitkäikäisyydestä, luotettavuudesta ja taitotiedosta ja näin ollen yhdestä mainittujen tavaroiden aineettomasta ominaisuudesta, on mahdollista todeta, että kuluttajaa johdetaan tosiasiallisesti harhaan tai että on olemassa riittävän vakava vaara siitä, että kuluttajaa johdetaan harhaan?
2. Mikäli ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi, onko kyseistä artiklaa tulkittava siten, että
   a) tavaramerkkiä voidaan pitää harhaanjohtavana silloin, kun on olemassa vaara, että sen kattamien tavaroiden ja palvelujen kuluttaja uskoo, että tämän tavaramerkin haltija on tuottanut kyseisiä tavaroita vuosisatojen ajan, mikä synnyttää tavaramerkin haltijasta arvokkuutta koskevan mielikuvan, vaikka tämä ei pidä paikkaansa?
   b) jotta voidaan todeta, että kuluttajaa johdetaan tosiasiallisesti harhaan tai että on olemassa riittävän vakava vaara siitä, että kuluttajaa johdetaan harhaan, mistä riippuu tavaramerkin harhaanjohtavuuden toteaminen, tavaramerkissä on ilmoitettava riittävän tarkasti niiden tavaroiden ja palvelujen, joita varten se on rekisteröity, mahdolliset ominaisuudet siten, että kyseinen kuluttaja saadaan uskomaan, että tavaroilla ja palveluilla on tiettyjä ominaisuuksia, joita niillä ei todellisuudessa ole?

Alkuperäisen uutisen löydät täältä ja ennakkoratkaisupyynnön (C-412/24 ) löydät täältä.

Kuva: iStock / SeventyFour