EUT:lle ennakkoratkaisupyyntö maantieteellisistä merkinnöistä ja tavaramerkeistä

Italian korkein oikeus (Corte Suprema di Cassazione) on saanut käsiteltäväkseen mielenkiintoisen tapauksen, joka liittyy sisilialaisen ”Salaparuta”-viinin maantieteelliseen merkintään ja viinitila Duca di Salaparutan tavaramerkkiin. Korkein oikeus on tapauksen yhteydessä pyytänyt Euroopan unionin tuomioistuimelta (EUT) ennakkoratkaisua tavaramerkin ja maantieteellisen merkinnän yhteensovittamisesta.

Tapauksen kantajana olevalla Duca di Salaparuta -viinitilalla on ollut vuodesta 1989 lähtien rekisteröitynä laajalti tunnettu tavaramerkki, joka sisältää sanan ”Salaparuta”. Vuonna 2006 sisilialainen viini ”Salaparuta” suojattiin maantieteellisellä merkinnällä Italiassa, ja 8. elokuuta 2009 Euroopan komissio rekisteröi sen suojattuna alkuperäisnimityksenä (SAN). Mahdollisuus hakea SAN:n peruuttamista päättyi 31. joulukuuta 2014, eikä kantaja hakenut nimityksen peruuttamista määräaikaan mennessä. Suojattua alkuperäisnimitystä on sittemmin käytetty näyttävästi eri viinitilojen etiketeissä, ja nyt kantaja on esittänyt etikettien loukkaavan heidän tavaramerkkiään.

Kantaja on vedonnut erityisesti viinialan yhteisistä markkinajärjestelyistä annetun asetuksen (479/2008) 43 (2) artiklaan, jonka mukaan ”Nimeä ei saa suojata alkuperäisnimityksenä tai maantieteellisenä merkintänä, jos suoja saattaa johtaa kuluttajaa harhaan tuotteen tunnistamisessa tavaramerkin maineen ja tunnettavuuden vuoksi.” Kyseisen säännöksen soveltaminen alkoi 1. elokuuta 2009. Alemmat tuomioistuimet totesivat tältä osin, ettei kyseinen säännös, tai vastaavan sisältöistä säännöstä, ollut voimassa silloin, kun maantieteellinen merkintä suojattiin kansallisesti. Kantaja puolestaan on esittänyt, että säädöksen kelpoisuusvaatimuksia on tullut soveltaa myös vuonna 2009 myönnettyyn alkuperäisnimitykseen, ja että kansallinen rekisteröinti on ollut vain ennakkoehto myöhemmälle EU:n laajuiselle rekisteröinnille. Lisäksi kantaja on esittänyt, että uusi maantieteellisiä merkintöjä koskeva säädös (2411/2023) puoltaa sitä, etteivät merkinnät voi olla harhaanjohtavia, ja että myös alan aiemman sääntelyn mukaan laajalti tunnetut tavaramerkit ovat estäneet harhaanjohtavan maantieteellisen merkinnän rekisteröimisen. 

Italian korkein oikeus on kysynyt EUT:lta kaksi kysymystä (vapaasti käännetty alkuperäisestä uutisesta):

1. Onko viinialalla ennen maatalouden yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevan asetuksen (1234/2007) antamista tehtyjen suojattujen alkuperäisnimitysten/suojattujen maantieteellisten merkintöjen rekisteröintien osalta rekisteröinnin esteenä se, että aikaisempi tavaramerkki tekisi tunnettuutensa ja maineensa vuoksi suojatusta alkuperäisnimityksestä/suojatusta maantieteellisestä merkinnästä harhaanjohtavan (siinä mielessä, että ”suoja saattaa johtaa kuluttajaa harhaan tuotteen tunnistamisessa” viinialan yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevan asetuksen 479/2008 43 (2) artiklan mukaisesti), ja näin ollen se suljettaisiin pois suojan piiristä? Vai eikö tätä sääntöä voida soveltaa nimityksiin, jotka ovat jo saaneet kansallisen suojan ennen unionin laajuista rekisteröintiä, oikeusvarmuuden periaatteen mukaisesti (C 120/08, Bavaria)?
2. Jos ensimmäiseen kysymykseen annettavassa vastauksessa vahvistetaan, että aiempaa viinin yhteisestä markkinajärjestelystä annettua asetusta (1493/1999) sovelletaan tämän asian tosiseikkoihin, onko rekisteröityjen tavaramerkkien ja suojattujen alkuperäisnimitysten ja suojattujen maantieteellisten merkintöjen välistä ristiriitaa koskevassa liitteessä VII olevassa F jaksossa tyhjentävästi selvitetty kaikki viinien nimitysten rinnakkaiseloa ja suojattavuutta koskevat olosuhteet, vai voidaanko myöhempi suojattu alkuperäisnimitys tai suojattu maantieteellinen merkintä julistaa mitättömäksi, jos se voi johtaa kuluttajaa harhaan tuotteen tunnistamisessa aikaisemman tavaramerkin tunnettuuden vuoksi?

Tapaus ei ole vielä saatavilla EUT:n verkkosivuilla.

Alkuperäisen uutisen löydät täältä.

Kuva: Unsplash / Manuel Venturini