EUT: Terveyskylpylälaitosten on maksettava tekijänoikeuskorvauksia eikä tekijänoikeusmaksujen keräämisen keskittäminen yhdelle valvontajärjestölle ole unionin oikeuden vastaista

5.3.2014
Euroopan unionin tuomioistuin tulkitsi 27.2.2014 antamassaan tuomiossa (C-351/12) direktiiviä tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa (2001/29/EY).

Direktiivissä ei-kaupalliset yhteiskunnan laitokset, kuten sairaalat, on tietyin edellytyksin vapautettu tekijänoikeuskorvausten maksamisesta, jonka lisäksi vammaisten henkilöiden hyödyksi tapahtuva televisio- ja radiolähetysten vastaanottaminen ilman tekijänoikeuskorvauksen suorittamista on mahdollista, jos jäsenvaltio näin määrää. Tšekin kansallinen lainsäädäntö poikkeaa direktiivin sanamuodosta. Kansallisen lain mukaan lupaa televisio- ja radiolähetysten lähettämiseen ei tarvita, kun teos saatetaan potilaiden saataville laitoksessa, jossa he ovat vastaanottamassa terveydenhuoltoa. Kansallinen lainsäädäntö siis mahdollistaa periaatteessa direktiiviä väljemmän tulkinnan siitä, kuka on velvoitettu suorittamaan tekijänoikeuskorvauksia.

Tšekkiläinen musiikkiteoksiin liittyvien tekijänoikeuksien yhteisvalvontajärjestö, OSA, vaati tšekkiläistä kaupallisia kylpylähoitoja tarjoavaa yritystä suorittamaan maksuja tekijänoikeuksista, jotka liittyivät televisio- ja radiolähetysten saataville saattamiseen laitoksessa olevien potilaiden huoneisiin. Kylpylän edustajat vetosivat terveyskylpylän kuuluvan kansallisen lain mukaisen poikkeuksen piiriin, joten se ei tarvitse lupaa televisio- ja radiolähetysten saattamiseen potilaidensa saataville. Toisaalta, mikäli kansallinen säännös olisi ristiriidassa direktiivin kanssa, OSA ei voisi kuitenkaan vedota direktiiviin yksityisten oikeussubjektien välisessä riita-asiassa.

Kylpylän edustajat väittävät lisäksi, että OSA käyttää väärin monopoliasemaansa markkinoilla, koska sen perimät tekijänoikeuskorvaukset ovat suhteettoman suuria verrattuna naapurimaiden yhteisvalvontajärjestöjen perimiin vastaaviin korvauksiin. Tämä puolestaan vaarantaa Tšekeissä toimivan terveyskylpylän kilpailukyvyn verrattuna naapurimaiden vastaaviin laitoksiin. Terveyskylpylän edun mukaista olisikin, jos se voisi tehdä käyttösopimuksen itse valitsemansa toiseen jäsenvaltioon sijoittuneen valvontajärjestön kanssa.

Kansallinen tuomioistuin (Krajský soud v Plzni) teki ennakkoratkaisukysymyksen EUT:lle, jossa se tiedusteli ensin onko direktiiviä tulkittava siten, että se on esteenä poikkeukselle, jonka mukaan kaupallisen terveyskylpylän ei tarvitse suorittaa tekijänoikeuskorvauksia saattaessaan tekijänoikeudella suojattuja teoksia potilaidensa saataviin. Toiseksi tuomioistuin kysyi voiko direktiiviin, jota ei ole implementoitu oikein kansalliseen lainsäädäntöön, vedota yksityisten välisessä riita-asiassa, jos se on riittävän ehdoton ja riittävän täsmällinen. Kolmanneksi tuomioistuin kysyi onko sellainen järjestelmä, jossa varataan tekijänoikeuksien yhteishallinnointi jäsenvaltion alueella vain yhdelle monopoliasemassa olevalle valvontajärjestölle unionin oikeuden mukainen.

EUT katsoi tuomiossaan, että direktiivi on esteenä poikkeukselle, jonka mukaan kaupallisen terveyskylpylän ei tarvitse suorittaa tekijänoikeuskorvauksia saattaessaan tekijänoikeudella suojattuja teoksia potilaidensa saataviin. Kaupallisen terveyskylpylän tulee siis suorittaa tekijänoikeuskorvaus potilaille välitetyistä televisio- ja radio-ohjelmista. Yksityisten oikeussubjektien ei kuitenkaan ole mahdollista vedota direktiiviin siten, että direktiivistä poikkeavaa kansallista lainsäädäntöä ei sovellettaisi. EUT kuitenkin painotti, että kansallisella tuomioistuimella on velvollisuus tulkita kansallista lainsäädäntöä mahdollisimman pitkälle direktiivin hengessä.

Vastauksena kolmanteen kysymykseen EUT linjasi, että unionin oikeus ei ole esteenä jäsenvaltion säännöstölle, jossa varataan tekijänoikeuksien yhteishallinnointi kyseisen jäsenvaltion alueella yhdelle toimijalle. Päinvastoin tuomioistuin huomautti, että toisenlaista toimivaa järjestelmää ei ole olemassa unionin alueella. EUT vahvisti kuitenkin, ettei valvontajärjestö saa väärinkäyttää määräävää markkina-asemaansa, esimerkiksi keräämällä huomattavan korkeita maksuja, jotka poikkeavat todistettavasti muissa jäsenvaltioissa kerätyistä maksuista.

Tuomio (C-351/12) on luettavissa Curia-tietokannasta: http://curia.europa.eu/jcms/jcms/j_6/

(TV)

Share: