EUT: Televisiolähetysten levittäminen kuntoutuskeskuksen toiminnanharjoittajan tiloihinsa asentamien televisiovastaanotinten välityksellä oli yleisölle välittämistä

20.6.2016
EUT:n Suuri jaosto katsoi 31.5.2016 antamassaan ennakkoratkaisussaan, että televisiolähetysten levittämisessä kuntoutuskeskuksen toiminnanharjoittajan tiloihinsa asentamien televisiovastaanotinten välityksellä oli kyse yleisölle välittämisestä, ja yleisölle välittämisen olemassaolon määrittämiseen sovelletaan samoja arviointiperusteita.

Asiassa oli kysymys saksalaisen tuomioistuimen pyytämästä ennakkoratkaisusta koskien yleisölle välittämisen käsitettä ja sen arviointiperusteita. Ennakkoratkaisupyyntö koski tietoyhteiskunta direktiivin 2001/29/EY 3 artiklan 1 kohdan ja vuokraus- ja lainausdirektiivin 2006/115/EY 8 artiklan 2 kohdan tulkintaa.

Tapauksen tausta

Reha training Gesellschaft für Sport- und Unfallrehabilitation mbH (jäljempänä Reha Training) mahdollisti kuntokeskuksensa tiloissa niihin asennettujen televisiovastaanotinten avulla sen, että potilaat saattoivat katsoa televisiolähetyksiä kesäkuun 2012 ja kesäkuun 2013 välisenä aikana. Reha Training ei ollut koskaan hakenut lupaa saksalaiselta tekijänoikeuksien yhteishallinnoinnista musiikin alalla vastaavalta organisaatiolta (Gesellscaft für musikalische Afführungs- und mechanische Vervielfältigungsrechte Ev, jäljempänä GEMA) kyseisten lähetysten saataville saattamiseen. GEMA katsoi kyseessä olleen sen hallinnoimaan teosvalikoimaan kuuluvien teosten välittämisestä yleisölle, joten se laskutti Reha Trainingilta määrät, jotka se katsoi yhtiön olevan velkaa lupamaksuina. GEMA nosti kanteen Kölnin paikallisessa tuomioistuimessa, ja vaati Reha Trainingin velvoittamista vahingonkorvauksien maksamiseen. Paikallinen tuomioistuin hyväksyi vaatimuksen. Reha Training valitti ratkaisusta Kölnin alueelliseen tuomioistuimeen (Landgericht Köln).

Tuomioistuin katsoi EUT:n tietoyhteiskuntadirektiiviä koskevan tulkinnan arviointiperusteiden nojalla, että tapauksessa oli kyse yleisölle välittämisestä. Tuomioistuin totesi, että samat arviointiperusteet soveltuvat myös vuokraus-ja lainausdirektiivin yleisölle välittämisen määrittämiseen. EUT:n  SCF – tuomio (C-135/10, EU:C:2012:140) oli kuitenkin esteenä asian ratkaisemiselle. Tapauksessa EUT oli katsonut, että hammaslääkärin vastaanotolle tulevat potilaat eivät olleet yleisesti ketä tahansa henkilöitä, henkilöiden piiri oli ollut suppea eivätkä potilaat olleet vastaanottavaisia musiikin kuuntelulle, joten kyse ei ollut yleisölle välittämisestä.

Ennakkoratkaisukysymykset

Tuomioistuin esitti EUT:lle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

  1. Arvioidaanko tietoyhteiskuntadirektiivissä ja/tai vuokraus- ja lainausdirektiivissä tarkoitettua yleisölle välittämistä aina seuraavien arviointiperusteiden mukaan:
    1. Käyttäjä täysin tietoisena menettelynsä seurauksista saattaa toiminnallaan kolmansien saataville suojatun teoksen, jota kolmannet eivät ilman tätä välittämistoimea voisi vastaanottaa.
    2. Yleisöllä tarkoitetaan rajoittamatonta ja varsin huomattavaa määrää potentiaalisia vastaanottajia.
    3. Kyse on teoksen välittämisestä uudelle yleisölle, jota teoksen tekijä ei ole ottanut huomioon salliessaan teoksen käytön yleisölle välittämällä, ellei myöhemmässä välittämisessä käytetä erityistä tekniikkaa, joka eroaa alkuperäisessä välittämisessä käytetystä tekniikasta.
    4. Arvioinnissa tulee antaa merkitys voiton tavoittelulle sekä yleisön vastaanottavuudelle, mutta kyse ei ole ehdottomasta edellytyksestä.
  2. Onko pääasiaa koskevaa tilannetta arvioitava tietoyhteiskuntadirektiivin sekä vuokraus- ja lainausdirektiiviin sisältyvän käsitteen ”yleisölle välittäminen” perusteella, mikäli kyseiset televisiolähetykset koskevat useiden teosten valmistamiseen osallistuneiden tekijänoikeuksia ja lähioikeuksia?
  3. Onko pääasiaa koskevassa tilanteessa kyse yleisölle välittämisestä?
  4. Mikäli tilanne tulkitaan yleisölle välittämiseksi, pysyttääkö EUT ratkaisunsa (C-135/10)?

EUT totesi, että unionin oikeusjärjestyksen yhtenäisyyttä ja johdonmukaisuutta koskevat vaatimukset edellyttävät, että kyseessä olevien direktiivien käsitteillä on oltava sama merkitys, ellei unionin lainsäätäjä ole täsmällisesti lausunut toisenlaista tahtoa. Vaikka direktiiveissä ei käytetä käsitteitä samanlaisissa asiayhteyksissä, sillä toisessa kyse on ehkäisevästä ja toisessa korvausluonteisesta oikeudesta, direktiivien sanamuodon mukaan kyseisten oikeuksien perustana oleva tapahtuma on kuitenkin sama. EUT katsoi, että käsitteille on annettava sama merkitys, jolloin käsitettä on myös arvioitava samojen arviointiperusteiden mukaan.

EUT korosti ratkaisussaan, että yleisölle välittämisen käsite on ymmärrettävä laajasti, ja siinä yhdistyy kaksi tekijää: teoksen ”välittäminen” ja välittäminen ”yleisölle”.  Välittämisellä tarkoitetaan kaikenlaista suojattujen teosten välittämistä käytetyistä välineistä tai teknisistä prosesseista huolimatta (tuomio 19.11.2015, SBS Belgium, C-325/14, EU_C:2015:764, 15 kohta). EUT on oikeuskäytännössään määritellyt yleisön rajoittamattomaksi määräksi potentiaalisia vastaanottajia, joita on oltava huomattava määrä (tuomio 7.12.2006, SGAE, C-306/05, EU:C:2006:764, 37 ja 38 kohdat). Yleisön rajoittamattomalla määrällä tarkoitetaan teoksen saattamista millä tahansa tavalla yleisesti keiden tahansa henkilöiden saataville. Yleisölle välittäminen edellyttää, että yleisön on oltava uusi eli sellainen, jota suojattujen teosten oikeuksien haltijat eivät ottaneet huomioon, kun he antoivat luvan teosten käyttämiseen alkuperäiselle yleisölle välittämiseen.

EUT totesi, että tässä asiayhteydessä korostuu käyttäjän rooli. Jotta kyse on yleisölle välittämisestä, tietyn käyttäjän täytyy täysin tietoisena menettelynsä seurauksista saattaa suojatun teoksen sisältävä televisiolähetys lisäyleisön saataviin, ja ilman tätä toimintaa kyseinen yleisö ei voisi nauttia lähetyksestä. EUT on oikeuskäytännössään katsonut, että ravitsemus- tai majoitusliikkeen toiminnanharjoittajat ovat olleet tällaisia käyttäjiä, jotka suorittavat yleisölle välittämisen (C-306/15).

EUT totesi ratkaisussaan, ettei voiton tavoittelu ole ratkaiseva, muttei täysin merkityksetön arviointiperuste. EUT on oikeuskäytännössään katsonut käyttäjän saavan taloudellista hyötyä silloin, kun tilat, joissa lähetyksiä levitetään, ovat lähetyksen ansiosta houkuttelevampia ja kävijämäärät suurempia. EUT katsoi, että kyseessä oleva tilanne on täysin verrattavissa aiemmin puheena olleisiin majoitus-ja ravitsemusliikkeiden tilanteisiin, joten kyse oli yleisölle välittämisestä.

EUT totesi, että asiakirjoista ilmeni kaikkien potilaiden olevan yleisesti ketä tahansa henkilöitä. Potilaiden muodostama joukko ei ole pieni tai merkityksetön. Lisäksi potilaat eivät voi nauttia levitetyistä teoksista ilman kyseisen keskuksen toiminnanharjoittajien heihin suuntaamia toimia, joten kyse on uudesta yleisöstä. Lähetysten levittämisellä pyritään tarjoamaan hoidon aikana muuta ajateltavaa eli kyseessä on sellainen lisäpalvelun tarjoaminen, joka vaikuttaa laitoksen arvoon, houkuttelevuuteen ja antaa sille kilpailuedun. EUT totesi kyseessä olevan yleisölle välittämisen.

Ratkaisu

EUT totesi, että kysymystä siitä, onko käsiteltävänä oleva tilanne yleisölle välittämistä, tulee arvioida sekä tietoyhteiskuntadirektiivin että vuokraus- ja lainausdirektiivin mukaan. Kyseisessä arvioinnissa on käytettävä samoja tulkintaperusteita. Kumpaakin säännöstä oli tapauksessa tulkittava niin, että kyseisen tilanteen mukaisessa levittämisessä oli kyse yleisölle välittämisestä. EUT totesi ratkaisussaan, että ottaen huomioon kolmeen ensimmäiseen kysymykseen annettu vastausta, neljänteen kysymykseen ei ole tarpeen vastata.

Tuomio luettavissa EUT:n Curia-sivustolla tapauksen numerolla C-117/15

(NL)