EUT: Tavaramerkkien sekaannusvaara on arvioitava kokonaisuutena

15.5.2014
Euroopan unionin tuomioistuin (EUT) antoi 8.5.2014 ratkaisun tavaramerkin rekisteröinnin suhteellisia hylkäysperusteita ja tavaramerkkien sekaannusvaaran kokonaisarviointia koskevassa asiassa. Asiassa tulkittiin yhteisön tavaramerkistä annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 40/94, joka on kumottu ja korvattu neuvoston asetuksella N:o 207/2009, joka tuli voimaan 13.4.2009.

Bimbo SA vaati valituksessaan, että EUT kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen (EUYT) antaman tuomion (T-569/10 valituksenalainen tuomio), jolla oli hylätty kanne koskien sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (OHIM) tekemän päätöksen (riidanalainen päätös) muuttamista tai hylkäämistä. Vastaajana asiassa olivat OHIM ja väliintulijana Panrico SA.

Bimbo jätti vuonna 2006 OHIM:lle hakemuksen tavaramerkin ”BIMBO DOUGHNUTS” rekisteröimiseksi. Tavarat, joille rekisteröintiä haettiin, kuuluivat luokkaan 30, joka vastaa kuvausta ”konditoria- ja leipomotuotteet, erityisesti munkit”. Kyse oli sanamerkistä. Panrico teki vuonna 2007 useisiin aikaisempiin kansallisiin ja kansainvälisiin sana- ja kuviomerkkeihin perustuvan väitteen tavaramerkin rekisteröintiä vastaan. Yksi väiteperusteista perustui aiempaan sanamerkkiin DOUGHNUTS, joka oli rekisteröity vuonna 1994 luokkaan 30 kuuluvia tavaroita varten.

OHIM:in väiteosasto hyväksyi Panricon väitteen. Bimbo valitti asiasta OHIM:n valituslautakuntaan, joka vertasi haettua tavaramerkkiä aikaisempaan sanamerkkiin DOUGHNUTS. Valituslautakunta totesi, että kun aikaisemman tavaramerkin keskimääräinen erottamiskyky otetaan huomioon sekaannusvaaran kokonaisarvioinnissa, merkkien ulkoasun ja lausuntatavan keskimääräisen samankaltaisuuden vuoksi kohdeyleisön keskuudessa on sekaannusvaara kaikkien riitautettujen tavaroiden osalta, jotka on todettu samoiksi.

Bimbo nosti kanteen, jossa se vaati ensisijaisesti riidanalaisen päätöksen muuttamista ja toissijaisesti sen kumoamista. EUYT jätti valituksenalaisessa tuomiossa vaatimuksen riidanalaisen päätöksen muuttamisesta tutkimatta, ja hylkäsi päätöksen kumoamiseksi esitetyt kanneperusteet.

Valituksessaan unionin tuomioistuimelle Bimbo vaati valituksenalaisen tuomion ja riidanalaisen päätöksen kumoamista ja OHIMia korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Bimbo väitti, että EUYToli sekoittanut oikeuskäsitteitä, jättänyt huomioimatta säännön, jonka mukaan moniosaisen tavaramerkin yhdellä osalla voidaan vain poikkeuksellisesti todeta olevan itsenäinen erottava asema. Bimbon mukaan EUYT oli myös käyttänyt alan oikeuskäytännölle vierasta terminologiaa.    

EUT katsoi Bimbon esittämän valitusperusteen ensimmäisen osan kohdalla, että sekaannusvaaraa on arvioitava kokonaisvaltaisesti ja huomioon on otettava kaikki tekijät, jotka ovat merkittäviä yksittäistapauksessa. Kahden tavaramerkin samankaltaisuuden arviointi on syytä suorittaa tarkastelemalla kutakin kyseessä olevaa tavaramerkkiä yhtenä kokonaisuutena. EUT katsoi, että EUYT oli suorittanut tavaramerkkien sekaannusvaaraa arvion kokonaisarviointina, jossa oli otettu huomioon merkitykselliset seikat. Siten asiassa oli sovellettu asianmukaisesti asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa.

EUT hylkäsi osittain Bimbon valitusperusteen toisen osan, koska perustelut nojautuivat oikeuskäytännön virheelliseen tulkintaan ja osittain jätti valitusperusteen toisen osan osittain tutkimatta, sillä perustelut oli esitetty ensimmäisen kerran vasta EUT:ssa.

Tuomio on luettavissa Curia-tietokannasta: C-591/12 Bimbo v. OHIM

(MH)