EUT: Myyjän vastuusta taideteoksen jälleenmyyntikorvauksen maksajana voidaan poiketa sopimalla

Asiassa taide-esineiden vapaaehtoisia julkisia huutokauppoja järjestävä Christie´s France SNC oli sisällyttänyt yleisiin myyntiehtoihinsa riidanalaisen lausekkeen, jonka mukaan se voi myyjän lukuun ja nimissä periä jälleenmyyntikorvauksen kaikkien sellaisten myyntikohteiden osalta, joita koskee oikeus kyseiseen korvaukseen.   

Syndicate national des antiques (SNA) on etujärjestö, jonka jäsenet toimivat samoilla markkinoilla kuin Christie´s France. SNA:n näkemyksen mukaan Christie´s France on sen kilpailija. Järjestö katsoi vuonna 2008–2009 toteutuneiden myyntien osalta riidanalaisen lausekkeen merkitsevän, että jälleenmyyntikorvauksesta vastaisi ostaja. Tämä olisi immateriaalikoodeksin vastaista vilpillistä kilpailua (L. 122-8). SNA nosti Christie´s Francea vastaan kanteen ja vaati kyseisen lausekkeen toteamista pätemättömäksi.

Alioikeus (tribunal de grande instance de Praris) hylkäsi kanteen ja katsoi, ettei tapa, jolla vastuu jälleenmyyntikorvauksen suorittamisesta jaettiin, sellaisenaan merkinnyt vilpillistä kilpailua. SNA valitti kyseisestä tuomiosta muutoksenhakutuomioistuimeen (cour d´appel de Paris). Tämä totesi riidanalaisen lausekkeen pätemättömäksi, vedoten siihen, että sopimukseen perustuva poikkeaminen direktiivin säännöksistä olisi ristiriidassa jäsenmaissa tapahtuvaan jälleenmyyntikorvauksen yhdenmukaistumisen tavoitteen kanssa.

Christie´s France teki asiassa kassaatiovalituksen ja väitti, että direktiivissä säädetään ilman täsmennyksiä tai rajoituksia siitä, että jälleenmyyntikorvauksen suorittamisesta vastaa myyjä, ja ettei siinä suljeta pois, että korvauksen maksamiseen liittyvästä vastuusta sovitaan sopimuksella toisin.

Kassaatiotuomioistuin lykkäsi asian käsittelyä ja esitti EUT:lle ennakkoratkaisukysymyksen: ”Onko [direktiivin 2001/84] 1 artiklan 4 kohdan mukaista sääntöä, jonka mukaan jälleenmyyntikorvauksen maksamisesta on vastuussa myyjä, tulkittava siten, että myyjä vastaa maksusta aiheutuvasta kustannuksesta lopullisesti ja että säännöstä poikkeaminen sopimusperusteisesti ei ole mahdollista?”

EUT:n mukaan direktiiviä on tulkittava niin, ettei se ole esteenä sille, että kansallisessa lainsäädännössä jälleenmyyntikorvauksesta vastuulliseksi nimetty henkilö voisi sopia jonkun muun, ostaja mukaan lukien, kanssa siitä, että viimeksi mainittu vastaa lopullisesti jälleenmyyntikorvauksesta aiheutuvasta kustannuksesta kokonaan tai osaksi.

Tällainen sopimusjärjestely ei kuitenkaan saa vaikuttaa niihin velvollisuuksiin ja vastuuseen, joka korvauksen maksamisesta vastuussa olevalla henkilöllä on tekijään nähden.

Tuomio C-41/14 on luettavissa kokonaisuudessaan Curia- tietokannassa. http://curia.europa.eu/

MK