EUT käsitteli yleisölle välittämistä ja yleisön käsitettä

16.12.2015
EUT käsitteli ennakkoratkaisussaan yleisölle välittämistä ja yleisön käsitettä. Tekijänoikeusasia koski velvollisuutta maksaa kohtuullinen korvaus ohjelmien lähettämisestä suoran siirron tekniikan avulla.

EUT antoi 19.11.2015 ennakkoratkaisun tekijänoikeusasiassa, joka käsitteli yleisölle välittämistä. Ennakkoratkaisupyyntö koski tietoyhteiskuntadirektiivin (2001/29/EY) 3 artiklan 1 kohdan tulkintaa. Asiassa valittajana oli SBS Belgium NV (SBS) ja vastapuolena Belgische Vereniging van Auters, Componisten en Uitgevers (SABAM, belgialainen kirjailijoiden, säveltäjien ja kustantajien yhdistys) ja se koski velvollisuutta maksaa kohtuullinen korvaus ohjelmien lähettämisestä suoran siirron tekniikan avulla.

Tekijänoikeuksia valvova yhdistys SABAM katsoi, että kaupallinen lähetystoiminnan harjoittaja SBS välittää yleisölle teoksia direktiivissä tarkoitetulla tavalla suoran tekniikan avulla, mikä edellyttää tekijänoikeuksien haltijoiden lupaa, ja SABAM vaati korvauksia. SBS kiisti vaatimuksen, sillä vain jakelijat suorittavat teosten välittämistä yleisölle, eikä sen tarvitse suorittaa korvausta. Brysselin alioikeus hyväksyi SABAMin vaatimuksen ja velvoitti SBS:n maksamaan korvaukset. SBS valitti tuomiosta ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen, joka kysyi, onko direktiivissä tarkoitettua yleisölle välittämistä, kun lähetystoiminnan harjoittaja lähettää ohjelmansa suoran siirron tekniikalla? Suoralla siirrolla tarkoitetaan kaksivaiheista prosessia, jossa ohjelmasignaalit toimitetaan koodattuina jonkin siirtotavan välityksellä jakelijoille ilman, että signaalit ovat toimituksen aikana tai sen johdosta yleisön saatavilla. Tämän jälkeen jakelijat lähettävät signaalit tilaajilleen, jotta nämä voivat katsoa ohjelmia.

EUT totesi, että tietoyhteiskuntadirektiivin päätavoitteena on suojan saattaminen korkealle tasolle tekijöiden hyväksi, jotta nämä saavat teostensa käytöstä asianmukaisen korvauksen, erityisesti teoksia yleisölle välitettäessä. Yleisölle välittämisen käsite on ymmärrettävä laajasti.

EUT viittasi Svensson-tuomioonsa (C-466/12) ja muistutti, että yleisölle välittämisen käsitteessä yhdistyy kaksi kumulatiivista tekijää; teoksen ”välittäminen” ja teoksen välittäminen ”yleisölle”. Välittämisellä tarkoitetaan kaikenlaista suojattujen teosten välittämistä käytetyistä välineistä tai teknisistä prosesseista riippumatta. Asiassa lähetystoiminnan harjoittaja toimittaa ohjelmasignaaleja jakelijoille, jotka jakelevat signaaleja eri välineillä ja teknisillä prosesseilla. Tällaisia toimituksia on pidettävä tietoyhteiskuntadirektiivin 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna välittämisenä.

EUT totesi oikeuskäytännöstä ilmenevän, että yleisöllä tarkoitetaan rajoittamatonta määrää potentiaalisia vastaanottajia ja televisionkatsojia. Lisäksi henkilöitä on oltava varsin huomattava määrä. Pääasiassa lähetystoiminnan harjoittaja toimittaa ohjelmasignaaleja yksittäisille ja tietyille jakelijoille ilman, että mahdolliset televisionkatsojat voisivat saada ne eli teoksia ei välitetä yleisölle, vaan yksittäisille tietyille ammatinharjoittajille. Niinpä toimitukset eivät kuulu yleisölle välittämisen käsitteen soveltamisalaan.

EUT tarkasteli uuden yleisön käsitettä. Tilaajia, jotka ovat jakelijoiden toimitusten vastaanottajia, ei voida pitää uutena yleisönä, jota lähetystoiminnan harjoittajan alkuperäinen välittäminen ei koske. Asiassa on vain yksi yleisö eli kunkin jakelijan kaikki tilaajat.

EUT muistutti, että ammatinharjoittajan suorittama teoksen jakelu sen tilaajille on hyötytarkoituksessa tehtävää itsenäisten palvelujen tarjoamista, sillä tilaajat maksavat tilausmaksun kyseiselle ammatinharjoittajalle, eikä tätä maksua makseta mahdollisista teknisistä suorituksista, vaan mahdollisuudesta päästä osalliseksi kyseistä lähetystä ja vastaanottaa suojattuja teoksia. Jakelija voi kuitenkin olla epäitsenäisessä asemassa lähetystoiminnan harjoittajaan nähden ja jakelupalvelujen suorittaminen voi olla puhtaasti tekninen väline. Jos näin on, jakelijoiden tilaajia voidaan pitää lähetystoiminnan harjoittajan yleisönä, jolloin se suorittaa yleisölle välittämistä.

EUT:n mukaan tietoyhteiskuntadirektiivin 3 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että lähetystoiminnan harjoittaja ei suorita välittämistä yleisölle, kun se toimittaa ohjelmasignaalejaan signaalien jakelijoille ilman, että yleisö voi saada signaalit välittämisen aikana tai sen johdosta. Tämän jälkeen jakelijat lähettävät signaalit tilaajilleen, jotta nämä voivat katsoa ohjelmia. Kuitenkin välittämistä on, jos jakelijoiden osuus on pelkkä tekninen väline, mikä ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen on varmistettava.

Tuomio luettavissa EUT:n Curia-sivustolla tapauksen numerolla C‑325/14.

(VS)

Share: