EUT hylkäsi valituksen, jonka perusteena oli unionin yleisen tuomioistuimen oikeudellinen virhe

Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) vaati, että EUT kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen (EUYT) 24.10.2014 antaman tuomion Grau Ferrer v. SMHV – Rubio Ferrer (T-543/12), jolla se oli kumonnut EUIPO:n neljännen valituslautakunnan 11.10.2012 tekemän päätöksen, joka liittyy yhtäältä Xavier Grau Ferrerin (jäljempänä Ferrer) ja toisaalta Juan Cándido Rubio Ferrerin ja Alberto Rubio Ferrerin väliseen väitemenettelyyn.

Tausta

Juan Cándido Rubio Ferrer ja Alberto Rubio Ferrer olivat tehneet 23.10.2008 unionin tavaramerkin rekisteröintihakemuksen. Ferrer oli tehnyt väitteen haetun EU-kuviomerkin rekisteröintiä vastaan. EUIPO:n väiteosasto oli katsonut, ettei Ferrer ollut toimittanut asetetussa määräajassa asiakirjaa, jossa esitetään aikaisempi espanjalainen kuviomerkki. Väiteosasto hylkäsi väitteen, sillä perusteella, ettei merkin olemassaoloa ja pätevyyttä oltu osoitettu riittävällä tavalla asetetussa määräajassa.

Asianosaiset olivat valittaneet väiteosaston päätöksestä. EUIPO:n valituslautakunta oli vahvistanut kyseisen päätöksen, jonka mukaan kuviomerkin olemassaolosta ei oltu esitetty näyttöä. Valituslautakunta oli kumonnut väiteosaston päätöksen, ja hylännyt väitteen kokonaisuudessaan. Ferrer oli nostanut kanteen EUYT:ssä. EUYT oli katsonut valituslautakunnan jättäneen käyttämättä harkintavaltaansa eikä se ollut perustellut kieltäytymistään ottaa huomioon espanjalainen tavaramerkki. EUYT kumosi valituslautakunnan päätöksen.

Asian käsittely

EUT katsoi, että todisteiden toimittamisen laiminlyönti määräajassa johtaa väitteen hylkäämiseen. Sitä vastoin täydentävien todisteiden esittäminen on mahdollista vielä määräajan jälkeen. EUT:n mukaan samaa tulkintaa on puollettava tavaramerkin olemassaoloa, pätevyyttä ja suojan laajuutta koskevien todisteiden osalta, joten yhteisön tavaramerkkiasetuksen 76 artiklan 2 kohta ei laajenna valituslautakuntien harkintavaltaa uusien todisteiden osalta. EUT katsoi EUYT:n tehneen oikeudellisen virheen todetessaan, ettei valituslautakunta ollut käyttänyt sillä olevaa harkintavaltaa päättäessään, onko uudet todisteet otettava huomioon vai ei.

EUT:n vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan, vaikka tuomion perustelut olisivat joltain osin unionin oikeuden vastaisia, valitus on hylättävä, jos tuomiolauselman tueksi on esitetty sellaisia muita perusteluita, että siitä ilmenevä lopputulos on perusteltu. EUT katsoi, että esillä olevassa asiassa tilanne oli näin, sillä tuomioistuin oli lisäksi katsonut valituslautakunnan hylänneen todisteen tutkimatta, voitiinko sitä pitää ”täydentävänä”. Koska muut EUIPO:n valituksensa perusteeksi esittämät perusteet eivät voi johtaa tuomion kumoamiseen, EUT hylkäsi valituksen kokonaisuudessaan.

Tuomio luettavissa EUT:n Curia-sivustolla tapauksen numerolla C-597/14 P.

(NL)