EUT antoi ratkaisun tosiasiallisen käytön edellytyksistä

7.1.2013
Euroopan unionin tuomioistuin (EUT) antoi 19.12.2012 ennakkoratkaisun yhteisötavaramerkin käyttöalueen laajuuden vaatimuksesta (C-149/11). Arvioitaessa tosiasiallisen käytön vaatimusta ei jäsenvaltioiden aluerajoja oteta huomioon.

Rekisteröidyn tavaramerkin ONEL haltija, Leno, oli riitauttanut Hagelkruisin tavaramerkkihakemuksen merkille OMEL. Leno osoitti käyttäneensä merkkiä ONEL tosiasiallisesti Alankomaissa, mutta ei muualla yhteisön alueella. Benelux-maiden teollis- ja tekijänoikeusvirasto hylkäsi Lenon väitteen. Valitustuomioistuin Gerechtshof te `s-Gravenhage ennakkoratkaisupyyntö koski sitä, oliko tavaramerkkiasetuksen (EY) N:o 207/2009 15 artiklan 1 kohtaa, jonka mukaan ”jos yhteisön tavaramerkin haltija ei viiden vuoden kuluessa rekisteröinnistä ole ottanut yhteisössä tavaramerkkiä tosiasialliseen käyttöön tavaroissa tai palveluissa, joita varten se on rekisteröity”, tulkittava siten, että yhteisön tavaramerkin tosiasialliseksi käytöksi riittää sen käyttäminen yhden ainoan jäsenvaltion alueella. Käyttämättömyys saattaa 51 artiklan mukaan johtaa oikeuden menetykseen.

EUT totesi, että arvioitaessa tavaramerkkiasetuksen 15 artiklan 1 kohdan vaatimusta tosiasiallisesta käytöstä yhteisössä, ei jäsenvaltioiden aluerajoja oteta huomioon. Lopputulokseen päädyttiin siitä huolimatta, että yhteisön tavaramerkistä 20.12.1993 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 40/94 15 artiklaan liittyvässä yhteisessä lausumassa nro 10 todetaan, että ”neuvosto ja komissio katsovat, että 15 artiklassa tarkoitettu tosiasiallinen käyttö yhdessä ainoassa maassa tarkoittaa tosiasiallista käyttöä yhteisössä”. Lausuma kirjattiin Euroopan unionin neuvoston kokouksessa pöytäkirjaan, kun asetus N:o 40/94 hyväksyttiin. EUT perustelee kantansa tältä osin sillä, että yhteisen ”lausuman osalta on vakiintunutta oikeuskäytäntöä, että jos neuvoston pöytäkirjaan sisältyvä lausuma ei ole millään tavalla vaikuttanut johdetun oikeuden säännöksen sanamuotoon, sitä ei voida ottaa huomioon kyseisen säännöksen tulkinnassa” (tuomio kohta 46). Oikeuskäytännössä on todettu myös, että käyttöalueen laajuus on vain yksi osatekijä tosiasiallisen käytön arvioinnissa ( C-416/04 P, Sunrider v. SMHV, tuomion kohta 76).

EUT ei katsonut voivansa antaa konkreettisia ohjeita sen tulkinnasta, oliko tavaramerkkiä käytetty tosiasiallisesti vai ei. EUT totesi, että yhteisön ”tavaramerkkiä käytetään tosiasiallisesti silloin, kun sitä käytetään sen varsinaisen tehtävän mukaisesti ja mainitun tavaramerkin kattamien tavaroiden tai palveluiden markkinaosuuksien säilyttämiseksi tai luomiseksi yhteisössä” (tuomion kohta 58). Kansallisen tuomioistuimen oli siten arvioitava täyttyvätkö nämä edellytykset huomioiden merkitykselliset tosiseikat ja olosuhteet, joita ovat muun muassa kyseisten markkinoiden ominaispiirteet, tavaramerkillä suojattujen tavaroiden tai palvelujen luonne, käytön maantieteellinen ja määrällinen laajuus sekä sen taajuus ja säännöllisyys. (AK)

Ratkaisu C-149/11 kokonaisuudessaan CURIA-tietokannassa: http://curia.europa.eu/

Share: